22. kesäkuuta 2016

älä elämää pelkää

039

Älä elämää pelkää / ne järjesti kirjaimet niin / jääkaappimagneettiin, Olavi Uusivirta lauloi tänään kuulokkeissa kävellessäni taas vaihteeksi tämän pikkukaupungin katuja ja miettiessäni itsekseni, kuinka aina hetkittäin tuntuu yksinkertaisesti suunnattoman rauhoittavalta matkustaa tänne kävelemään tutuimpia hiekkateitä ja niitä kadunkulmia, jotka eivät koskaan muutu. Kauppalinna tulee aina olemaan uskomattoman ruma ja sen vastapäisen rakennuksen portaissa tulee aina haisemaan kusi, mutta sellainen on rauhoittavaa ja tuntuu naurettavan turvalliselta kävellä Olavinkatua pitkin torille ostamaan mansikoita ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kuunnella höyrylaivojen huutavan satamassa auringonsäteiden lämmittäessä vastaantulijoiden kasvoja, antaa tuulenhenkäysten tarttua varovaisesti takkuisiin hiuksiini torisillalla nauraessani kaikelle epäoleelliselle ja istua kuumassa bussissa kirjoittamassa yksittäisiä sanoja puhelimen muistiin.

047

Tuntuu turvalliselta kävellä iltapäivän auringossa hiekkateitä pitkin kotiin koiran kanssa, istua vahempieni keittiössä syömässä ruisleipää naurettavan juustomäärän kanssa ja harjata takkuisia hiuksiani saunan jälkeen, piiloutua peiton alle kirjoittamaan näitä lauseita. Nukahtaa sitten hymyillen pelkästään siksi, että tänään on tavallaan ollut aivan uskomattoman hyvä päivä ja niin on toivottavasti huomennakin.

Hengittäkää syvään nyt Olavi laulaa vielä ja minä hengitän, sillä en enää pelkää.    

666

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.