5/10/2016

kuljen sumussa kainalossani sydän täynnä kultaa

236024

Tänään on kai kaikki mahdollista / kun oot vielä alle kakskytviis, Olavi Uusivirta kuiskaili päässäni kolmena uskomattoman kauniina iltana, kun katselin pimeyteen verhoutunutta pikkukaupunkia ikkunalasin takana vauhdin kiihtyessä tuntemattomilla hiekkateillä, lauloin sanoja jostain omasta menneisyydestäni ja nauroin pimeydessä elämän kokonaisvaltaiselle järjettömyydelle. Yllätä minut, sanoin ja tienviittojen muuttuessa tuntemattomiksi hymyilin, sillä se kaupunki, jonka olen aina kuvitellut tuntevani paremmin kuin oman itseni, osoittautui tienviitta toisensa jälkeen tuntemattomammaksi ja pienten hiekkateiden päättyessä hetkittäin pimeyteen pelkäsin kuollakseni, enkä olisi voinut nauttia siitä yhtään enempää.

Auringonlaskuja siellä, missä istuin kaksi vuotta sitten juomassa halpaa viiniä myrskypilvien kerääntyessä taivaalle ja siellä, minne kävelin silloin neljä vuotta sitten kirjoittamaan keskeneräisiä lauseita lähtemisestä, tiedättehän, sellaisia lauseita, joiden lukeminen sattuisi vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen huolimatta siitä, että vieressä istuisi rakas ihminen, joka katsoo silmiin hymyillen. Siksi minä en unohdu enää niihin lauseisiin, auringonlaskujen muuttuessa tummansiniseen samettiin niinä kolmena uskomattoman kauniina iltana hymyillen mietin, kuinka niissä ohikiitävissä hetkissä oli aivan kaikki: kiihtyvässä vauhdissa pienellä hiekkatiellä, rakkaiden ihmisten kasvoille unohtuneessa onnellisuudessa ja hitaassa tuulessa, joka tarttui varovaisesti hiuksiini maisemien muuttuessa sanoinkuvaamattoman kauniiksi. Tapani rakastaa sinua / tietenkin punaista kaikilla mittareilla / silti oikein, Olavi Uusivirta kuiskaili vielä päässäni tummansinisen yön vaihtuessa vähitellen aamuyön ensimmäisiin tunteihin nukahtaessani näkemään sekavaa unta sinusta.

035132040

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti