7. huhtikuuta 2016

tää on elämää-vain-ei-voi-ennakoida -laulu

vhb+rh 361vhb+rh 427

 RUGER HAUER @ TAVASTIA 01 04 2016  

On myönnettävä, että vuosi sitten en olisi välttämättä uskonut kuuntelevani Ruger Hauerin uutta albumia uskomattomalla mielenkiinnolla ja ollakseni rehellinen itselleni on myönnettävä myös, etten minä olisi vuosi sitten uskonut edes ylipäätään kiinnostuvani kyseisestä yhtyeestä. Maaliskuun lopussa makasin kuitenkin muuttolaatikoiden keskellä pimeässä asunnossani pikkukaupungissa ja vuorokauden vaihteessa hukutin itseäni albumiin, jonka ilmestymistä olin jostain syystä odottanut uskomattoman innoissani viimeisimmän kuukauden ajan ja joka ylitti kirkkaasti kaikki odotukseni. Viikkoa myöhemmin todistin kyseisen albumin julkaisukeikkaa loppuunmyydyllä Tavastialla ja huolimatta siitä, että istuessani sitten aamuyöllä bussissa sekavassa mielentilassa päätin olla kirjoittamatta todistamastani keikasta mitään, tahdon kirjoittaa teille siitä, kuinka todellisuudessa olin ainoastaan vaikuttunut kaikesta sekavuudestani huolimatta.

Olen aina pitänyt itseäni suhteellisen kaikkiruokaisena musiikin suhteen, mutta tähän genreen myönnän kuitenkin tutustuneeni lähemmin vasta yhtenä harmaana maaliskuisena päivänä, kun Paperi T onnistui pukemaan ahdistukseni sanoiksi kävellessäni rautatieasemalta Kamppiin. Kului yhdeksän kuukautta ennen kuin tutustuin tähän Tommishockin, Paperi T:n ja Pyhimyksen muodostamaan Ruger Haueriin, joka on kuuntelemani perusteella ottanut jokaisella albumillaan tavallaan harppauksen kohti tuntematonta. Tämän maaliskuun lopussa ilmestyneen albumin kohdalla suurin harppaus on otettu epäilemättä siinä, että albumin tekemiseen on osallistunut Regina-yhtyeestä tutut Iisa ja Mikko Pykäri ja nimenomaan tämä muutos sai allekirjoittaneen mielenkiinnon heräämään lopullisesti, muutos nimittäin tekisi albumista joko äärimmäisen hyvän tai ainoastaan valtavan pettymyksen. Välimuotoja ei ollut eikä niitä albumin ilmestyttyä tarvittukaan, nimittäin maatessani silloin muuttolaatikoiden keskellä pimeässä asunnossani kuuntelemassa albumia ensimmäistä kertaa olin vaikuttunut siitä, kuinka Iisan suunnattoman kaunista ääntä oli käytetty tavallaan instrumenttina sen sijaan, että laulajasta olisi tehty bändiin uutta jäsentä.

vhb+rh 372

Mature on albumi muutoksista, kasvukivuista ja tavallaan myös aikuisuudestakin. Näihin kolmeen teemaan nojaava albumi on sanoituksiltaan hetkittäin niin uskomattoman aidon ja rehellisen kuuloinen, että kylmät väreet juoksevat väkisin pitkin selkärankaa esimerkiksi sanojen tää ei oo voimalaulu / tää ei oo hoivalaulu / tää on elämää-vain-ei-voi-ennakoida -laulu / ne varjonväriset kelat voi rauhas seuraa / jos on varma ettei hyppää voi huoletta seistä reunal kulkiessa pimeässä asunnossani. Ehkä nimenomaan sen kaiken aitouden ja rehellisyyden ansiosta seistessäni silloin huhtikuun ensimmäisenä päivänä Tavastialla olin ainoastaan sanattomuutta, tavallaan äärimmäisen rikkinäinen ja biisi toisensa jälkeen enemmän sekaisin kaikesta, kun musiikki mursi jokaisen kylkiluuni yksi kerrallaan ja jätti jälkeensä reikiä keuhkoihini. Tuntui yksinkertaisesti vain uskomattomalta, kuinka suunnattomasti itselleni suhteellisen vieras yhtye pystyi lopulta vaikuttamaan tunteisiini ja herättämään todellisuuteen, nimittäin siinä, missä aiemmin samana päivänä todistamani Von Hertzen Brothers otti turvalliseen syleilyynsä, Ruger Hauer veti armottomasti turpaan.

Kävellessäni Tavastian ovista ulos encoren aikana olin ainoastaan kasa määrittelemätöntä tunnemassaa, istuin kylmällä portaalla kuuntelemassa kaupungin kohisevan vaimeasti ympärilläni ja en osannut sanoa sanaakaan tupakansavun tarttuessa hiuksiini, seitsemän jälkeen aamulla minä olin vähällä hukkua siihen määrittelemättömään tunnemassaan ja katselin auringonsäteiden maalaavan varjoja valkoiselle seinälle. Kaikesta huolimatta uskallan väittää, että se huhtikuun ensimmäisenä todistamani keikka loppuunmyydyllä Tavastialla on ehdottomasti yksi vaikuttavimmista koskaan todistamistani keikoista ja aivan uskomattoman hienosti kokonaisuutena toimiva Mature on yksi tämän vuoden parhaista kotimaisista albumeista. Samalla se on myös albumi, jonka suosittelen kuuntelemaan muutamaan kertaan tuomitsematta liian herkästi ja jos jostain tuntemattomasta syystä kyseinen yhtye on edelleen vieras, nyt saattaisi olla juurikin oikea hetki tutustua siihen paremmin ja ehkä päätyä ostamaan lippu sille toukokuiselle Tavastian keikalle.

vhb+rh 413vhb+rh 339

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.