Viime viikolla se tapahtui, kävelin viimeisen kerran auringonsäteisiin verhoutuneilla kaduilla pikkukaupungin rauhallisuudessa, istuin kallioilla katselemassa jäälauttojen hitaasti katoavan ja hengitin kevättä jokaisella hengenvedollani. Kuuntelin metsän humisevan takanani ja maiseman verhoutuessa pimeyteen ikkunalasin takana istuin pienessä asunnossani pakkaamassa viimeisiä tavaroitani mustiin muuttolaatikoihin, kuuntelin hiljaisuuden kaikuvan tyhjenevässä asunnossa nukahtaessani näkemään unta lentämisestä. Keskiviikkona istuin pakettiautossa sen maailman rakkaimman ihmisen vieressä, katselin maiseman vaihtuvan ikkunalasin takana ja sanoin pelkääväni aivan suunnattomasti, samana iltana nukahdin ensimmäistä kertaa Jyväskylän asuntooni ja heräsin aamuyön viimeisinä tunteina kuuntelemaan hiljaisuuden kaikuvan valkoisilla seinillä.
Seuraavana aamuna tyhjensin elämäni niistä muuttolaatikoista tähän edellistäkin pienempään asuntoon ja hetkittäin unohduin miettimään, kuinka minun elämäni tulee muuttumaan aivan suunnattomasti ja kuinka nimenomaan siinä hetkessä, tyhjentäessäni muuttolaatikoita, minun elämäni oli jo huomaamattani ehtinyt muuttumaan vuorokauden aikana enemmän kuin olisin uskaltanut ääneen sanoa. Pieni oopperakaupunki oli vaihtunut Jyväskylään, monia vuosikymmeniä nähneet seinät tähän vastavalmistuneeseen asuntoon ja loputtomalta tuntunut rauhattomuus hetkelliseen harmoniaan, aamupäivän auringonsäteiden maalatessa varjojaan valkoiselle seinälle laskin muuttolaatikon lattialle ja hymyilin itsekseni.
Tuntui yksinkertaisesti epätodelliselta katsella vierasta maisemaa ikkunalasin takana ja tuntea kaikesta huolimatta olevansa vain kotona, tuntui epätodelliselta kävellä illan viimeisten auringonsäteiden loisteessa keskustaan ja antaa tuulenhenkäysten tarttua takkuisiin hiuksiini. Minunhan ei koskaan pitänyt muuttaa Jyväskylään, mutta nämä ensimmäiset päivät täällä ovat saaneet uskomaan, että nimenomaan näin kuului tapahtua ja nimenomaan täällä minun kuuluu olla, täällä minusta tulee taas uskomattoman onnellinen.
Täällä minä opin taas hengittämään.
Lähetä kommentti