'cause each broken heart will eventually mend

Unessa valtameri lyö hyökyaaltoina rantakivikkoon, suolaisen tuulen repimässä puutalossa kerrot, kuinka aina katselet myrskyävää merta muistaaksesi olevasi vieläkin olemassa, kuuntelen hiljaisena rauhallista hengitystäsi ja myöhemmin seison rantakalliolla valkoinen pitsimekkoni ylläni, vaaleat hiukseni seitsemättä päivää samassa takussa. Hyökyallot tuntuvat harvinaisen korkeilta, merituuli riuhtoo takkuisia hiuksiani pitäessäni kiinni pitsimekkoni likaisesta helmasta ja salaman lyödessä jossain kaukana horisontissa tunnen meriveden paiskautuvan paljaiden jalkojeni ylitse, odotan taivaan raivostuvan hyökyaaltojen kaltaisesti ja kuuntelen, kuinka metsä takanani humisee merituulen tarttuessa puiden latvoihin. Alkaa sataa kaatamalla, käännän kalpeiksi käyneet kasvoni kohti taivasta tunteakseni olevani olemassa ja annan sateen kastella vaaleat takkuiset hiukseni, katselet suolaisen tuulen repimän talon ikkunasta tanssivani tuulen mukana ja kun viimein avaan silmäni on aivan hiljaista, auringonsäteet eivät murtautudu sälekaihtimien lävitse.

Kävelen villasukat jalassa keittämään itselleni teetä, kuuntelen vesisateen piiskaavan ikkunalasia ja suljen hetkeksi silmäni, kuulen ainoastaan ilmastoinnin ja ikkunalasia piiskaavan sateen. Myöhemmin kuuntelen sanoja but i know your heart belongs to someone you've yet to meet / someday you will be loved kuiskaten niitä varovaisesti ilmaan, ikkunalasin takana vesisade piiskaa ohikulkijoiden kasvoja ja unohdun hetkeksi miettimään, kuinka tämä Death Cab for Cutien vuonna 2005 ilmestynyt Plans on aivan ehdottomasti yksi parhaimmista sadepäivien albumeista, mutta samanaikaisesti myös yksi niistä itselleni henkilökohtaisesti rakkaimmista albumeista. Plans on tavallaan aivan uskomattoman lohdullinen albumi, tiedättehän sellainen, jota on kuunneltava neljännen kerroksen pienessä soluasunnossa armottoman kaatosateen piiskatessa ikkunalasia ja tuntemattoman kaupungin verhoutuessa pimeyteen samaisen ikkunalasin takana, sellaisina hetkinä sanat you'll be loved you'll be loved / like you never have known tuntuvat paremmalta kuin mikään.

'Cause all you see is where else you could be when you're at home / out on the street are so many possibilities to not be alone sanat kaikuvat pienessä yksiössäni juodessani vaniljateetä, päätän tarttua akustiseen kitaraani ensimmäistä kertaa aivan suunnattoman pitkään aikaan ja hymyilen tyhmästi, sillä kaiken turhan murehtimisen keskellä olin unohtanut, kuinka uskomattoman rauhoittavaa soittaminen on. Tuntuu kuin seisoisin rantakallioilla katselemassa valtameren lyövän hyökyaaltoina rantakivikkoon ja merituuli tarttuisi hiuksiini pitäessäni kiinni pitsimekkoni helmasta, tuntuu kuin olisin edelleen siinä viimeöisessä unessani akustisen kitarani tarinoidessa loputtomasta rakkaudesta ja siitä, kuinka aina hetkittäin sattuu. Iltapäivän vaihtuessa vähitellen hämärtyvään iltaan pienessä yksiössäni kaikuvat taas sanat if there's no one beside you / when your soul embarks / then i'll follow you into the dark ja niin, se on yksi maailman kauneimmista rakkauslauluista aivan ehdottomasti ja minä olen edelleen aivan uskomattoman rakastunut.

Rakastunut sinuun, tiedäthän ja i'll follow you into the dark.