En ole koskaan kirjoittanut siitä, kuinka neljä vuotta sitten pakenin kaatosadetta Ilosaarirockissa ja kuinka vaaleista hiuksistani putosi vesipisaroita samanaikaisesti, kun värivalojen loisteeseen nousi nainen, joka vangitsi kuuntelemaan jo pelkällä suunnattomalla energiallaan. Suhteellisen omaperäistä elektropoppia tekevä Iiris hurmasi yleisönsä uskomattomalla lavapreesenssillään, herkällä äänellään ja mielenkiintoisilla sovitusratkaisuillaan, kaatosateen lakatessa seisoin edelleen eturivissä katselemassa tätä mustahiuksista naista silmiin ja hengittämässä epätasaisesti, kun kylmät väreet juoksivat pitkin selkärankaani. Myöhemmin kävelin leirintäalueelle äärimmäistä onnellisuutta kasvoillani, illan viimeisten auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaani kirjoitin muistikirjaani loputtomasta rakkaudesta ja en voinut lopettaa hymyilemistä.
The Magic Gift Box (2012) oli itselleni henkilökohtaisesti ehdottomasti yksi kesän tärkeimmistä albumeista, istuin luvattoman useasti viileällä kalliolla kuuntelemassa sanoja i'll write destiny / and they can watch / how the stars are dancing / right with us ja huokailemassa musiikin äärettömälle kauneudelle auringon laskiessa kaukana horisontissa. Jostain tuntemattomasta syystä kyseinen artisti sitten kuitenkin unohtui, itselleni uskomattoman tärkeä albumi ei enää päätynyt soittolistoilleni ja hetkittäin tuntui uskomattomalta löytää albumi uudelleen, mutta tämän ihastuttavan naisen julkaistua uusimman singlensä viime viikolla olen taas rakastanut suunnattomasti ja tanssinut kevään ensimmäisissä auringonsäteissä pikkukaupungin kaduilla sanojen i've been losing my strength to keep control kaikuessa kuulokkeissa. Hope (2016) on ehdottomasti jotain sellaista, mitä minä tarvitsin avatakseni vihdoin silmäni auringonsäteissä ja hengittääkseni ääretöntä onnellisuutta jokaisella hengenvedollani, mutta samalla se on myös biisi, jonka suosittelen ehdottomasti kuuntelemaan niiden aamun ensimmäisten auringonsäteiden murtautuessa ikkunaverhojen lävitse.
Lähetä kommentti