10. helmikuuta 2016

i feel like i'm somebody with you

evamanu 004

EVA & MANU @ MUSTA KYNNYS 06 02 2016

Minä olen kirjoittanut siitä, kuinka rakastan musiikkia enemmän kuin aamuauringon suunnatonta harmoniaa tai niitä viimeisiä auringonsäteitä ennen tummansinistä pimeyttä, enemmän kuin aamuyön ensimmäisiä tunteja tähtitaivaan loisteessa, lämmintä asflattia paljaiden jalkojeni alla hiljaisuuteen verhoutuneina kesäöinä tai villasukkia kylminä talviaamuina maailman pukeutuessa lumenvalkeaan viattomuuteen, olen kirjoittanut tavallaan hengittäväni musiikkia jokaisella hengenvedollani. Huolimatta siitä, että vuosien saatossa olen onnistunut keräämään itseeni uskomattoman määrän uskomattoman kauniita hetkiä värivalojen loisteesta ja huutamaan sitten ääneni käheäksi luvattoman monesti yleisömeren keskellä saaden rakkauteni kasvamaan valtameriä suuremmaksi, seisoessani yhtenä aivan äärimmäisen kauniina iltana värivalojen loisteessa kyynelten tarttuessa silmäkulmiini ymmärsin rakastavani jotain enemmän kuin musiikkia. Vaikka en tule koskaan saamaan musiikin suhteen tarpeekseni ja vaikka hauras sydämeni tulee luultavasti jatkuvasti huutamaan enemmän, sinä iltana värivalojen loisteessa ymmärsin rakastavani sinua enemmän.

Sinä uskomattoman kauniina iltana seisoessani eturivissä olin valtameren verran määrittelemätöntä tunnemassaa, musiikin tunkeutuessa selkärankani jokaiseen nikamaan olin musiikin edessä äärettömän haavoittuvainen ja tunsin jokaisen kylkiluuni murtuvan kyynelten valuessa poskipäilleni, minä olin samanaikaisesti uskomattoman rikkinäinen ja silti vahvempi kuin koskaan aiemmin. Kyynelten virratessa varovaisesti poskipäilleni todellisuus ympäriltämme katosi siihen suunnattoman kauneuteen, jokainen vähitellen arveksi muuttunut salaisuuteni hauraassa sydämessäni vaihtui häivähdyksiin musiikin loputtomasta harmoniasta ja siinä hetkessä, sinun käsivartesi ympärilläni ja musiikin käsivarret meidän ympärillämme, minä tiesin olevani turvassa, vaikka aivan jokainen suojamuurini murtuisi musiikin voimakkuudesta ja elämä heittelisi myrskytuulen lailla tuntematta vähääkään armoa. Siinä hetkessä mikään ei ollut kuin ennen, en ollut enää olemassa ainoastaan musiikkia varten tai musiikki ainoastaan minua varten, siinä hetkessä kuiskaillessani ilmaan rakkauttani täydellisinä sanoina olin olemassa musiikin lisäksi sinua varten.

evamanu 024

Siinä hetkessä musiikki pukeutui tummansiniseen samettiin, yleisömeren muodostaessa uskomattoman kuoron tunsin melodian kulkevan pitkin selkärankaani ja tarttuessani hetkittäin käteesi unohduin miettimään, kuinka ylipäätään on mahdollista tuntea niin äärettömän voimakkaasti. Kuinka ylipäätään on mahdollista, minä mietin kyynelten jäädessä kiteiksi silmäkulmiini, värivalojen häikäistessä silmiäni kuiskailin ilmaan loputonta rakkauttani tuntien hengityksesi niskassani ja lopulta suljin silmäni tunteakseni melodian yhä kulkevan pitkin selkärankaani. Siinä hetkessä minä olin turvassa, vaikka täysin varoittamatta silmissäni hetkittäin sumeni ja oli istuttava hetki pystyäkseen hengittämään taas normaalisti, minä olin turvassa, sillä kukaan ei ollut koskaan huolehtinut minusta samalla tavalla tai katsonut yhtä huolestuneesti, kukaan ei ollut vielä koskaan aiemmin ollut kuin sinä. Kukaan ei ollut koskaan aiemmin merkinnyt enemmän kuin musiikki, mietin sanojen "oh there is nobody / nobody like you" iskiessä kasvoilleni saaden kyyneleet virtaamaan armottomasti poskipäilleni, siinä hetkessä sinä olit enemmän ja olet edelleen.

Olet enemmän kuin musiikki on koskaan ollut, mutta kaikesta siitä huolimatta sinä uskomattoman kauniina iltana minä rakastin musiikkia jokaisella hengenvedollani ja uskon, ettei ensimmäinenkään keskeneräinen lauseeni pystyisi kuvailemaan sitä onnellisuutta, kun musiikki kaivautui kylkiluideni alle uskomattomalla voimallaan ja sai sydämeni jättämään lyöntejä välistä, tavallaan minä uskon, ettei yksikään lauseeni tule koskaan riittämään sen onnellisuuden kuvailemiseen. Eva & Manu oli yksinkertaisesti niin ääretöntä täydellisyyttä, että myöhemmin Jyväskylän kaduilla hymyilin edelleen loputtomalta tuntuvaa onnellisuuttani ja olin toivottoman kiitollinen hiljaisuuteen päättyneestä musiikista, suunnattomasta rakkaudesta hauraassa sydämessäni ja jokaisesta hengenvedostani, jokaisesta sekunnista värivalojen loisteessa musiikin tuntuessa selkärangassani ja sinun käsivarsistasi ympärilläni.

Olin kiitollinen sinusta, olin kiitollinen musiikista.   

evamanu 015

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.