Pikkukaupunki on pukeutunut harmaaseen ikkunalasin takana, minä olen katsellut tuntemattomien ihmisten kulkevan ohitse näkemättä kuitenkaan ketään ja kuunnellut sitten varovaisia ääniä rappukäytävässä, vaatehuoneessa edelleen uskomaton kaaos ja keittiössä tiskaamattomat astiat kolmatta päivää. Elämä on ollut sellaista, olen kulkenut silmät sidottuina harmaaseen verhoutuneilla kaduilla osaamatta hymyillä vastaantulijoille, joilla kaukaisesti tutut kasvot ja antanut jäätävän räntäsateen kastella takkuiset hiukseni harmaan vaihtuessa tummansiniseen pimeyteen kävellessäni torisillalla pikkukaupungin huutaessa toivottomana yksinäisyyttään. Minä en kuulu tähän kaupunkiin, olen unohtunut miettimään tuulenhenkäysten tarttuessa räntäsateen kastelemiin hiuksiini ja piiloutunut sitten pienessä asunnossani peittojen alle näkemään unta valtameristä, herännyt keskellä yötä kuuntelemaan omaa haurasta hengistystäni.
Sellaiseen jää tahtomattaan kiinni, huomaamattaan pukeutuu harmaaseen ollakseen erottumatta katukuvasta ja kulkee silmät sidottuina kadunkulmasta seuraavaan auringonsäteiden murtautuessa hetkittäin pilviverhon lävitse, kirjoittaa päiväkirjaansa sanoja väärässä järjestyksessä unohtaakseen totuuden. Tahtomattaan, minä olen miettinyt katsellessani tuntemattomien ihmisten kulkevan ikkunalasin takana harmaaseen verhoutuneessa pikkukaupungissa ja harjatessani takkuisia hiuksiani päättänyt hymyillä ensimmäistä kertaa moneen vuorokauteen, antanut rakkaan musiikin keinuttaa mukanaan iltapäivän vaihtuessa vähitellen tummanisiseen ja kävellyt kirjastoon kuuntelemaan sitä hiljaisuutta, johon olen turvautunut tällaisina harmaaseen verhoutuneina päivinä useammin kuin uskaltaisin myöntää.
Tahtomattaan, minä olen naurahtanut vuorokauden vaihteessa ja päättänyt sitten astua tuntemattomaan pelkäämättä jokaisella hengenvedollani luottaen
siihen, että myrskytuulen tarttuessa hiuksiini tuntemattomilla
kadunkulmilla maa jalkojeni alla kantaa. Päättänyt, etten enää tahdo huomaamattani kulkea silmät sidottuina kadunkulmasta seuraavaan tai pukeutua harmaaseen ollakseni erottumatta katukuvasta, yksinkertaisesti hetkeäkään pelkäämättä päättänyt, ettei minun tarvitse enää etsiä itseäni tämän pikkukaupungin satamasta tummansinisen vaihtuessa aamun ensimmäisiin valonsäteisiin, minun ei enää tarvitse. Olen päättänyt antaa itselleni uuden mahdollisuuden, pukeutunut viime kesän festarimekkoon ja kirjoittanut päiväkirjaani, ettei mikään päätös ole koskaan tuntunut näin vapauttavalta.
Lähetä kommentti