12/17/2015

with my arms around your heart

On ollut aamuöitä, jolloin olen hukkunut valtamerten syvimpiin salaisuuksiin, juossut leopardien kanssa savanneilla myrskytuulen puhaltaessa hiuksiini tähtipölyä ja avannut sitten silmäni pimeyteen nähdäkseni taas kauemmas kuin koskaan aiemmin. Hiljaisuuden tarttuessa mustekaloihin valtamerten syvimmissä onkaloissa minä olen unohtunut kuuntelemaan satunnaisten äännähdysten kaikuvan rappukäytävässä ja valohäivähdysten lyödessä silmille katsellut leopardien juoksevan sademetsissä pimeyden maalatessa varjojaan, mutta on ollu myös aamuöitä, jolloin olen ollut yksinkertaisesti niin uskomattoman onnellinen, ettei yksikään uneni voisi olla todellisuutta kauniimpaa. Sellainen minusta on tullut, valvon aamuöisin kirjoittamassa keskeneräisistä lauseistani äärettömän kauniita ja sitten aamuisin katselen peilikuvasta tyttöä, joka takkuisista hiuksistaan huolimatta hymyilee aina. Huomenna matkustan kolmesataa kilometriä sinne, missä raitiovaunut kolisevat armotta ohitseni ja rautatieasemalla vastaantulijat juoksevat ehtiäkseen seuraavaan metroon, huomenna rakastan jokaisella hengenvedollani ja katson silmiin värivalojen loisteessa.

  Niin ja ylihuomenna minusta tulee tradenomi.

talvi 022

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti