Minä tahtoisin kirjoittaa teille uskomattomasta onnellisuudesta siellä, missä raitiovaunut ajoittain kolisivat ohitseni ja rautatieasemalla ihmiset juoksivat ehtiäkseen seuraavaan metroon, tahtoisin kirjoittaa, mutta nämäkään sanat eivät koskaan riittäisi kuvailemaan sitä aivan uskomatonta onnellisuutta vuorokauden vaihteessa. Nämä sanat tai edes ne keskeneräisistä lauseista rakentamani rakkaustarinat eivät koskaan tulisi riittämään kuvaillakseni sitä onnellisuutta, kun kolmensadan kilometrin päässä täältä vuorokauden ensimmäisinä tunteina katsottiin silmiin ja maailma pysähtyi hetkeksi aloilleen, tiedättehän, ei sellaiseen riitä sanat. Sanat riittävät kuitenkin siihen, että minä rakastin musiikkia jokaisella hengenvedollani tarttuessasi välillä käteeni ja yhtenä sateisena päivänä minusta tuli tradenomi, vaikka sitä on suunnattoman vaikea ymmärtää ja valmistujaispäivänä haikeus tuntui sivuäänenä sydämessäni.
Olkoon miten vain, tänään sydämessäni tuntuu ainoastaan sanoinkuvaamaton rauhallisuus ja tämän pikkukaupungin uinuessa ikkunalasin takana hengitän onnellisuutta takkatulen tanssiessa vapauttaan nokisen lasin takana. Hiljaisuus on musiikkia kauniimpaa, minä olen äärettömän onnellinen jokaisella hengenvedollani ja siksi tänään enemmän kuin koskaan tahdon toivottaa teille rauhallista joulua, uskaltakaa rakastaa sydämenne pohjasta ja tarttukaa hetkiin, mutta kaikista tärkeimpänä: muistakaa olla onnellisia, sillä te olette ansainneet sen.
Me kaikki olemme ansainneet sen.
Lähetä kommentti