12/16/2015

baby did you forget to take your meds?

talvi 007talvi 030

Tänään maailma pukeutui lumenvalkeaan, kun kävelin akustisen kitaran kanssa satamassa ja rakastin musiikkia niin suunnattomasti, etteivät keskeneräiset lauseeni riittäisi kertomaan siitä. I was alone /  falling free / trying my best not to forget, sanat kaikuivat päässäni ja annoin lumihiutaleiden putoilla varovaisesti kasvoilleni, tuntui kuin ei olisi päivääkään siitä uskomattoman kauniista hetkestä Ilosaarirockin päälavan edessä. Siitä hetkestä, kun olin sanoinkuvaamattoman onnellinen Placebon noustessa värivalojen loisteeseen heinäkuun auringonsäteiden vaihduttua tummansiniseen samettiin ja yleisömeren hukkuessa rakkauteensa, siitä aivan uskomattoman kauniista hetkestä, kun kyyneleet polttivat silmäkulmissani nostaessani käteni ilmaan musiikin tuntuessa selkärangassani.

Siitä hetkestä, kun olin ainoastaan loputonta sanattomuutta huutaessani ääntäni käheäksi kyynelten tarttuessa hitaasti silmäkulmiini ja suljin silmäni tunteakseni jokaisella hengenvedollani, siitä hetkestä, kun olin olemassa ainoastaan musiikkia varten ja musiikki minua varten. Siinä hetkessä minä en tarvinnut mitään muuta ja kävellessäni tänään satamassa tuntui samalta, hetkeen minä en tarvinnut muuta kuin sanat before our innocence was lost / you were always one of those / blessed with lucky sevens / and the voice that made me cry lumisateen verhotessa maailmaa viattomuuteen ja kylmyyden tarttuessa sormenpäihini. Enkä minä tarvinnut muuta iltapäivälläkään, kun istuin pienessä asunnossani musiikin ottaessa turvalliseen syleilyynsä viimeisten valonsäteiden vaihtuessa vähitellen pimeyteen ja harmonian tuntuessa jokaisessa hengenvedossani, en tarvinnut muuta kävellessäni lumenvalkeilla kaduilla illan ensimmäisinä tunteina. Vielä silloinkin tuntui kuin siitä ei olisi päivääkään, siitä uskomattoman kauniista hetkestä, kun musiikki mursi jokaisen kylkiluuni ja silmissäni ei ollutkaan enää niitä kyyneliä vaan sanoinkuvaamatonta onnellisuutta, siitä aivan uskomattoman kauniista hetkestä, kun yksi unelmistani toteutui ja yleisömeren keskellä oli hymyiltävä loputtomasta rakkaudestaan.

talvi 087talvi 013talvi 024

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti