10. marraskuuta 2015

ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa

On ollut päiviä, jolloin olen tuntenut hukkuvani jokaiseen keskeneräiseen lauseeseeni, lausumatta jääneisiin sanoihin ja niihin uskomattoman kauniisiin muistoihin, kun silmissä kaipausta aamuyön ensimmäisinä tunteina. Päiviä, jolloin jokaisen vastaantulijan kasvoilla häivähdys menneisyydestäni ja jokaisessa kadunkulmassa kuiskauksia, joita sinä et koskaan kuullut huutaessani kovempaa kuin kokonainen yleisömeri loppuunmyydyllä stadionilla. Sellaisina päivinä en tiedä, kuka oikeastaan olet tai miksi jokaisessa keskeneräisessä runossani minut on kirjoitettu hukkumaan tähän loputtomaan tunteiden valtamereen, kun et sinä minusta kokonaista kuitenkaan saisi.

mikäonnormaali 205