3. lokakuuta 2015

tosi holtitonta eikä ihan turvallistakaan

vilkkumaa 129vilkkumaa 095

Kaksitoista vuotta sitten minä olin vaaleahiuksinen pikkutyttö, joka ei olisi koskaan uskonut rakastuvansa musiikkiin äärettömän palavasti, vaaleahiuksinen pikkutyttö, joka ei ollut kertaakaan elämänsä aikana halunnut huutaa musiikin uskomattomuudesta. Kuitenkin, silloin kaksitoista vuotta sitten Maija Vilkkumaa julkaisi kolmannen ja tähänastisen uransa myydyimmän studioalbuminsa, enkä minä tule koskaan unohtamaan miltä tuntui kuulla ensimmäistä kertaa kyseisen albumin ensimmäinen singlelohkaisu. Se oli yksinkertaisesti niin äärettömän hyvä, että ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntui, että oli saatava kuulla lisää sitä uskomattomuutta ja uskallan väittää, että tavallaan se oli yksi tärkeimmistä käännekohdista suhteessani musiikkiin; kertaakaan aiemmin en ollut ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen halunnut kuollakseni kuulla lisää. Silloin uuden musiikin löytäminen oli kuitenkin vaikeampaa kuin nykyään, musiikkia ei löydetty selaamalla Spotifystä suosituimpia soittolistoja ja itseasiassa se, kuinka lopulta törmäsin tähän Maija Vilkkumaan kolmanteen studioalbumiin, oli tavallaan vain onnekasta sattumaa.

Sinä vuonna etsittiin meille sopivaa omakotitaloa, kun rivitaloasunto oli alkanut vähitellen tuntumaan liian ahtaalta nelihenkiselle perheelle ja yhtenä iltana käytiin katsomassa taloa, jonka yläkerrassa oli kaksi pientä makuuhuonetta. Toinen makuuhuoneista oli sisustettu tummasävyisesti, seiniä koristi itselleni vielä tuntemattomien bändien julisteet ja mietin hetken itsekseni, kuinka siinä huoneessa varmaan asui joku uskomattoman siisti tyyppi, joku sellainen, joka kuunteli musiikkia kovalla ja maalasi silmänsä mustalla. Joku sellainen, joka kirjoitti runoja muistikirjaansa, mietin katseeni osuessa keltareunaiseen levyyn kirjoituspöydällä, siihen nimenomaiseen levyyn, jonka olisin halunnut siinä samassa hetkessä kuunnella odottamatta sekuntiakaan. Minun oli yksinkertaisesti saatava kyseinen levy itselleni ja vaikka en omista ainoatakaan muistikuvaa levyn ostamisesta, muistan kuunnelleeni sitä ensimmäisen kerran rakkaus päällimmäisenä tunteena, nimittäin se levy oli vaan niin uskomattoman hieno, että nykyään se seisoo levyhyllyssä äärimmäisen kuluneen näköisenä ja vähän naarmuisena. Maija Vilkkumaan vuonna 2003 julkaistu Ei on epäilemättä yksi kuunnelluimmista levyistäni, mutta samalla se on ehdottomasti myös yksi tärkeimmistä levyistäni kautta aikojen ja voin vieläkin tuntea kylmät väreet pitkin selkärankaani ensimmäisestä raidasta viimeiseen.

Jos et ole koskaan kuunnellut tätä, kuuntele nyt.

vilkkumaa 098vilkkumaa 137vilkkumaa 112

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.