8/13/2015

TIKKURILAFESTIVAALI 2015 // VON HERTZEN BROTHERS

tikkurilafestivaali 975tikkurilafestivaali 769
VON HERTZEN BROTHERS @ TIKKURILAFESTIVAALI 2015

"Jenna tuus jo tänne oikeen lavan eteen" sain kommentin Instagramissa kävellessäni ympäri festivaalialuetta sinä auringonsäteisiin verhoutuneena päivänä heinäkuussa, hymyilin hetken itsekseni juodessani vettä siinä uskomattomassa kuumuudessa ja kävellessäni sitten eturiviin odottamaan yhden itselleni henkilökohtaisesti suunnattoman tärkeän yhtyeen nousevan lavalle päätin, että haluan kirjoittaa ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat viimeisimmän kolmen vuoden aikana pyörineet samoilla keikoilla kanssani aina kaupungista riippumatta, nimittäin olen äärettömän onnellinen siitä, että vuosien saatossa olen tutustunut näihin ihmisiin.

Von Hertzen Brothers oli itselleni alunperin yhtye, jota kuuntelin yksin pimeään verhoutuneessa huoneessani suunnatonta onnellisuutta kasvoillani kertomatta siitä koskaan kenellekään, enkä koskaan olisi voinut kuvitellakaan tutustuvani nimenomaan kyseisen yhtyeen kautta uskomattoman hienoihin ihmisiin. Minulle ei ollut tavallaan koskaan aiemmin tullut mieleenkään, että tutustuisin ihmisiin seisoessani jonossa odottamassa Tavastian ovien aukeamista tai vaikka hukkuessani värivalojen loisteeseen Virgin Oilissa, mutta alkaessani sitten kiertämään Von Hertzen Brothersin keikkoja huomasin puhuvani itselleni ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa odottaessani keikkojen alkamista. Huomasin odottavani keikkoja musiikin lisäksi myös ihmisten takia, sillä juuri niistä ihmisistä, joihin en koskaan kuvitellut tutustuvani, oli tavallaan alkanut tulla minulle tärkeitä ja se yhteisöllisyyden tunne nimenomaan Von Hertzen Brothersin keikoilla tutustuttuani ihmisiin oli jotain sellaista, mitä en pystynyt kokemaan minkään muun yhtyeen keikoilla.
tikkurilafestivaali 970tikkurilafestivaali 891tikkurilafestivaali 
945
Näiden muutaman vuoden aikana olen tutustunut ihmiseen, jonka kanssa juostiin Leppävaaran asemalle aivan uskomattomassa kiireessä keikan jälkeen huomataksemme olevamme etuajassa ja puhuttiin elämästä Helsingin päärautatieasemalla vuorokauden vaihteessa, uskomattoman ihanaan ihmiseen, joka toi minulle lahjaksi teetä Kangasniemen keikalle. Olen tutustunut ihmiseen, joka tulee halaamaan keikkojen jälkeen vilpittömyyttä silmissään ja ihmiseen, jonka kanssa kerran unohduimme keskustelemaan tulevaisuudestani Tavastialla odottaessamme keikan alkamista, olen tutustunut ihmiseen, joka on erittäin suurella varmuudella aina jonottamassa ennen minua. Olen tutustunut ihmiseen, joka viimeisenä iltanani helsinkiläisenä katsoi silmiin ja sanoi, etten saisi olla liian surullinen. Näihin ihmisiin ja ehdottomasti myös veljeksiin tutustumisen ansiosta Von Hertzen Brothersista on tullut minulle enemmän kuin ainoastaan yhtye, tämä yhtye on edelleen ainoa, jonka keikoilla olen tutustunut ihmisiin.

Von Hertzen Brothersista on tullut minulle äärimmäisen tärkeä osa elämääni, mietin seisoessani eturivissä odottamassa keikan alkamista heinäkuun uskomattomassa kuumuudessa ja yhtyeen noustessa viimein lavalle olisin halunnut itkeä pelkästä suunnattomasta onnellisuudestani. Se ei välttämättä ollut aivan paras yhtyeeltä näkemäni keikka, mutta se oli täynnä suunnattonta onnellisuutta ja sanoinkuvaamattoman suurta rakkautta, se oli tunteiden ääripäissä keinumista ensimmäisestä sekunnista viimeiseen. Nimenomaisen keikan aikana ymmärsin, kuinka järjettömän paljon rakkautta minussa on kaikesta rikkinäisyydestäni ja ristiriitaisuudestani huolimatta, ymmärsin tuntevani satuttavan vahvasti jokaisella hengenvedollani ja katsoessani silmiin en voinut olla kuin kiitollinen, tämä yhtye on minulle aivan valtavan paljon.

Nämä kaikki ihmiset ovat minulle paljon, kiitos.

tikkurilafestivaali 811

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti