VON HERTZEN BROTHERS @ ROCKKAAMO 2015
Minä olen kirjoittanut luvattoman useasti siitä, kuinka Von Hertzen Brothers on itselleni henkilökohtaisesti tavallaan se
yhtye, jonka noustessa värivaloihin minä tunnen kerta toisensa palaavani kotiin:
niissä hetkissä on aina uskomattoman paljon, oranssin valon taittaessa hitaasti tummaniniseen minun sydämessäni
muuttuu hetkellisesti
rytmi ja musiikin kulkiessa pitkin selkärankaa on huudettava kovempaa kuin koskaan aiemmin. Niissä hetkissä tunnen palaavani kotiin riippumatta siitä, seisonko eturivissä Tavastialla vai tuntemattomassa kaupungissa yleisömeren keskellä kaatosateen piiskatessa kasvoilleni, mutta seisoessani kameran kanssa katselemassa yhtyeen nousevan värivalojen loisteeseen Kangasniemellä kesäkuun lopussa kotiin palaamisen tunne oli aivan yksinkertaisesti vahvempi kuin koskaan aiemmin ja tunsin kyynelten tarttuvan varovaisesti silmäkulmiini ennen ensimmäistäkään sointua. Siinä nimenomaisessa hetkessä minä olin ensimmäistä kertaa Helsingistä muuttamiseni jälkeen kotona ja tunsin olevani uskomattoman vahvasti turvassa, siinä minulla oli kaikki äärettömän hyvin, siitä tahdon teille kertoa.
Siitä, kuinka katsellessani kesäkuun lopussa yhtyeen nousevan värivaloihin tunsin äärettömäksi kasvaneen pohjattomuuden katoavan vähitellen sydämestäni ja olisin ollut valmis luopumaan kaikesta omistamastani, sillä musiikin tunkeutuessa luuytimeeni minä en tarvinnut mitään muuta. En tarvinnut mitään muuta, kun katsellessani tätä itselleni henkilökohtaisesti äärettömän tärkeää yhtyettä kameran takaa varoittamattomasti sanat you're far away from home / under the cloudless skies of blue / exploring the unknown / holding the guiding light with you onnistuivat murtamaan jokaisen suojamuurini tuntematta armoa ja kameran takana kyyneleet valuivat poskipäilleni, niissä sanoissa on minun onnellisuuteni tuntemattomilta kadunkulmilta ja aamuauringon ensimmäisistä säteistä, niihin sanoihin minä kätkin suunnattoman rakkauteni istuessani viimeisen kerran matkalla rautatieasemalta kotiin auringonsäteiden lämmittäessä kasvojani.
Niihin sanoihin kätkin suurimman onnellisuuteni
kävellessäni viimeisen kerran asemalta kotiin,
niistä sanoista löysin sen uudelleen.
Niistä sanoista löysin suurimman onnellisuuteni ja siirtyessäni yleisömeren keskelle en osannut enää lopettaa hymyilemistä, vaikka musiikki lävisti keuhkoni ja veti
armottomasti turpaan jokaisella hengenvedollansa, kaatosateen piiskatessa kasvojani olin ainoastaan suunnattoman onnellinen selkärankaani pitkin kulkevasta musiikista. Suunnattoman onnellinen sanojen you got lost somehow / but i'm here for you now / my child, your wings are all broken / but you're breathing nostattaessa kyyneleet takaisin silmäkulmiini ja muistellessani sitä toukokuista iltaa, kun samaiset sanat saivat kyyneleet virtaamaan niin uskomattoman vuolaasti, että hengittäminen tuntui hetkittäin äärimmäisen vaikealta ja olin samanaikaisesti sekä äärettömän rikkinäinen että sanoinkuvaamattoman onnellinen. On myönnettävä, että juuri nimenomaan Von Hertzen Brothersin keikoilla musiikki onnistuu aina löytämään jokaisen avonaisen haavani ja hajottamaan palasiksi yleisömeren keskelle tarttuakseen myöhemmin onnellisuutena käsivarteeni, enkä onnistunut piilottamaan haavojani tälläkään kertaa suunnattomalla onnellisuudellani. Kaatosateen piiskatessa kasvojani minä tunsin kyynelten virtaavan vuolaasti, kuiskailin ilmaan kiitollisuuttani musiikkia kohtaan ja sitten sanojen you're somewhere in the middle of the
rain but your sun / is waiting at the horizon till the pain has gone /
to paint your sky with rainbows ottaessa hellään syleilyynsä minuun ei enää sattunut, minä olin taas uskomattoman vahvasti turvassa musiikin käsivarsilla.
Uskomattoman vahvasti turvassa musiikin käsivarsilla kääntäessäni kasvoni kohti taivasta ja nimenomaan siksi Von Hertzen Brothersin keikat merkitsevät itselleni henkilökohtaisesti tavallaan enemmän kuin mikään, siksi yhtyeen noustessa värivalojen loisteeseen minä tunnen aina palaavani kotiin riippumatta siitä, seisonko eturivissä Tavastialla vai yleisömeren keskellä tuntemattomassa kaupungissa. Vaikka minä kokoaisin kaikki keskeneräiset lauseeni yhteen, ne eivät riittäisi kertomaan yhtyettä kohtaan tuntemastani kiitollisuudesta seisoessani sinä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna kaatosateessa itselleni tuntemattomassa kaupungissa musiikin kulkiessa pitkin selkärankaani, nimittäin silloin minä olin vähintään niin suunnattoman onnellinen, että hetkittäin oli nostettava kätensä ilmaan ja huudettava äänensä käheäksi pelkästä onnellisuudesta.
Koska sanat eivät riittäisi kertomaan kiitollisuudestani,
Uskomattoman vahvasti turvassa musiikin käsivarsilla kääntäessäni kasvoni kohti taivasta ja nimenomaan siksi Von Hertzen Brothersin keikat merkitsevät itselleni henkilökohtaisesti tavallaan enemmän kuin mikään, siksi yhtyeen noustessa värivalojen loisteeseen minä tunnen aina palaavani kotiin riippumatta siitä, seisonko eturivissä Tavastialla vai yleisömeren keskellä tuntemattomassa kaupungissa. Vaikka minä kokoaisin kaikki keskeneräiset lauseeni yhteen, ne eivät riittäisi kertomaan yhtyettä kohtaan tuntemastani kiitollisuudesta seisoessani sinä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna kaatosateessa itselleni tuntemattomassa kaupungissa musiikin kulkiessa pitkin selkärankaani, nimittäin silloin minä olin vähintään niin suunnattoman onnellinen, että hetkittäin oli nostettava kätensä ilmaan ja huudettava äänensä käheäksi pelkästä onnellisuudesta.
Koska sanat eivät riittäisi kertomaan kiitollisuudestani,
sanon vain rakastavani enemmän kuin mitään koskaan
sillä siitä on tullut totuus.
Social Icons