"Olipa kerran yksi pimeä nainen. Hänen nimensä oli Jenna."
Kun juhannuksena istuin mökin terassilla lukemassa vanhaa mökkikirjaa, en voinut olla nauramatta. Vuonna 2008 olin kuitenkin tarinan mukaan suhteellisen pimeä nainen, enkä oikeastaan tiedä, johtuiko se siitä, että pukeuduin ainoastaan mustaan vai siitä, etten välittänyt vähääkään siitä, mitä muut minusta ajattelivat. Sinä vuonna minusta oli tullut ihminen, joka koulukiusaamisesta huolimatta pukeutui niitteihin ja tyllihameisiin, minusta oli tullut ihminen, joka kuunteli Cradle Of Filthiä huolimatta siitä, ettei minua ymmärretty. Pimeä nainen kaikella rakkaudella kirjoitettuna, mutta nimenomaan sellainenhan minä silloin olin ja nauraessani juhannuksena nimenomaiselle tarinalle unohduin miettimään, etten minä ole muuttunut mihinkään.
Nykyään saatan vain miettiä enemmän, enkä enää pukeudu korsettiin.
Lähetä kommentti