6/24/2015

it's in the world around you

juhannus 211

Wave goodbye to the glory days / say hello to darkness sanat kaikuivat päässäni juhannusyönä kävellessäni hiekkatietä kumisaappaissa, sanat kaikuivat päässäni kaikessa kauneudessaan ja minä kuuntelin hiljaisuutta, kuuntelin sitä, kuinka tuulenhenkäys tarttui varovaisesti koiranputkiin. Enhän minä oikeastaan tiedä, miltä hiljaisuus tuntuu kulkiessaan selkärangan jokaisessa nikamassa, enkä minä osaa kuvitellakaan, sillä minussa soi jatkuvasti musiikkia jostain kaukaa, minussa soi musiikkia, joka kuiskailee always, always and forever / we will shine this beautiful silloinkin, kun minä uskon kuuntelevani hiljaisuutta kävellessäni hiekkateitä ja katsellessani maiseman uinuvan harmoniassa.

Onko täydellistä hiljaisuutta olemassakaan? Minä en tiedä, mutta minulle hiljaisuus merkitsee juhannusyön ääretöntä harmoniaa tuulenhenkäysten tarttuessa varovaisesti koiranputkiin ja lintuparven lentäessä taivaalla vapauttaa, minulle hiljaisuus merkitsee sitä, että maailman tärkeimmät sanat kaikuvat päässäni. May the last thing I will ever remember / be painted with this evening glow minä kuiskailin taivaalle ilman äännähdystäkään, etten rikkoisi sitä harmoniaan kietoutunutta hiljaisuutta, ja palasin hetkeksi puolentoista vuoden takaiseen iltaan, kun samaiset sanat saivat kyyneleet tarttumaan silmäkulmiin eturivissä, sinä iltana unohdin osan itsestäni värivalojen loisteeseen, sinä iltana minä löysin hiljaisuuden.

juhannus 201

Rubik oli ja on kaikesta huolimatta edelleen itselleni henkilökohtaisesti yksi niistä yhtyeistä, jotka ovat jättäneet jälkeensä ainoastaan sitä mielettömän kaunista hiljaisuutta auringonlaskujen verhotessa maailmaa vaaleanpunaiseen harmoniaan ja tuulenhenkäysten tarttuessa hiuksiin kotimatkalla kesäöinä pikkukaupungin rauhallisuudessa, armottomien rankkasateiden lyödessä kasvoille uskomattomalla voimallaan ja kyynelten virratessa poskipäille katuvalojen loisteessa, lintuparven lentäessä taivaalla ennen auringonnousua. It's in the world around you, miesääni on kuiskaillut korvaani pysähtyessäni kotimatkalla katselemaan edessä avautuvaa mielettömän kaunista maisemaa aamuauringon ensimmäisten säteiden loisteessa.
 
Sinä iltana, kun Rubik soitti viimeisen keikkansa maailma oli edelleen uskomattoman kaunis, nostin käteni ilmaan yhtyeen noustessa värivalojen loisteeseen viimeistä kertaa ja huusin ääntäni käheäksi täydellisistä sanoista hukkuen musiikkiin jokaisella hengenvedollani. Yksikään keskeneräinen lauseeni ei riittäisi kuvailemaan rakkauteni määrää viimeisten sointujen lävistäessä tajuntaani, enkä koskaan tule unohtamaan liikuttuneisuutta Artturi Tairan kasvoilla aivan viimeisten sanojen jälkeen, vilpitöntä rakkautta yleisöään kohtaan. Sinä iltana, katsottuani silmiin kiittäessäni kaikesta kyynelten tarttuessa silmäkulmiini, kävelin rautatieasemalle unohtaen osan itsestäni värivalojen loisteeseen ja kuiskailin ilmaan sanoja and I'll wait for you / you're a miracle välittämättä vähääkään siitä, mitä vastaantulijat minusta ajattelevat. Sinä iltana pudottaessani vahingossa kuulokkeet päästäni minä löysin hiljaisuuden, pysähdyin katselemaan ohikiitäviä autoja kylmyyden tarttuessa olkapäähäni ja olin hetkellisesti onnellisempi kuin koskaan aiemmin, sillä vaikka musiikki on kaunista, hiljaisuudessa on jotain äärimmäisen taianomaista.

Hiljaisuudessa on jotain aivan äärimmäisen taianomaista, vaikka täydellistä hiljaisuutta minä en ole koskaan kuullutkaan, enkä oikeastaan tiedä, onko sellaista olemassakaan. Valkoista kohinaa, mietin juhannusyönä istuessani heinäpaalin päällä kuuntelemassa hiljaisuutta tuulenhenkäysten tarttuessa varovasti koiranputkiin ja uskomattoman rakkaiden sanojen kaikuessa päässäni, minulle sellainen merkitsee hiljaisuutta, valkoiseen kohinaan sekoittunut rauhallisuus. Se ei ole rakkaampaa kuin musiikki, mutta minä tarvitsen sitä hetkittäin rauhoittuakseni katselemaan maiseman uinuvan harmoniassa ja nähdäkseni selkeämmin, ollakseni minä.

juhannus 216

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti