HALOO HELSINKI! @ TAVASTIA 06 03 2015
Vuonna 2006 perustettu yhtye nimeltä Haloo Helsinki! oli viime lokakuuhun mennessä ehtinyt julkaista neljä studioalbumia, myydä albumeillaan tuplaplatinaa
ja julkaistuaan neljännen studioalbuminsa menestyä Emma-gaalassa
lunastaen itselleen vuoden popalbumin, vuoden yhtyeen ja vuoden
live-esiintyjän palkinnot, mutta tärkeimpänä yhtye oli ehtinyt soittaa itsensä kuuntelijoiden sydämiin
jättäen lähtemättömän jälkensä suomalaisen musiikin historiaan. Silloin lokakuussa istuin pikkukaupungin rauhallisuudessa kuuntelemassa yhtyeen viidettä pitkäsoittoa ja heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen uskalsin väittää, että Kiitos ei ole kirosana on ehdottomasti yhtyeen tähänastisen uran paras pitkäsoitto: ensimmäistä kertaa oli myönnettävä yhtyeen todella osaavan kirjoittaa uskomattoman hienoa musiikkia ja sinä samaisena hetkenä päätin, että minun on päästävä todistamaan sitä musiikin uskomattomuutta värivalojen loisteeseen.
Viime syksynä yhtyeen keikkakalenteri ei kuitenkaan sopinut suunnitelmiini, mutta maaliskuun kuudentena tunsin hukkuvani värivalojen loisteeseen yhtyeen noustessa lavalle, en ole koskaan nähnyt yhtyettä niin suunnattoman vahvana. Keinuin musiikin uskomattomuudessa ja viimeistään kuudenteen biisiin mennessä olin suunnattoman onnellinen kyynelten tarttuessa silmäkulmiini sanojen kaikki voi joskus rikkoutuu / mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu tunkeutuessa selkäytimeeni, enkä pelkästään musiikin ansiosta, nimittäin siinä äärimmäisen kauniissa hetkessä ymmärsin, että hetkittäin on uskallettava rakastaa ja päästettävä irti pelonsekaisesta tunteesta. Ensimmäisestä sekunnista viimeiseen musiikki keinutti mukanaan tunteiden ääripäissä, äärettömässä
onnellisuudessa ja mielen syvimmissä salaisuuksissa: kaikissa
unohtuneissa tunnetiloissa ja rakastumisen kääntöpuolen rankimmissa
muistoissa. Maaliskuun kuudentena musiikki pakotti kyyneleet virtaamaan poskipäille ja olin vaikuttunut, suosittelen todistamaan tämän livenä!
Lähetä kommentti