hard luck stories

Jos nyt kerron sinulle, millaista musiikkia olen viimeaikoina kuunnellut kirjoittaessani keskeneräisyyttäni tai tanssiessani pitkospuilla auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaani, pysähdytkö kuuntelemaan kaikessa hiljaisuudessasi? Hetkittäin musiikki on tavallaan kauniimpaa ilman ensimmäistäkään sanaa ja viimeaikoina olen rakastunut nimenomaan instrumentaalimusiikkiin, sellainen antaa mahdollisuuden hengittää musiikkia jokaisella hengenvedollaan: istuessani raitiovaunussa olen hetkittäin pysähtynyt kuuntelemaan aivan koko sydämelläni, antanut musiikin löytää avonaiset haavani ja sitten auringonsäteiden osuessa silmiini unohtunut miettimään, mitä musiikki oikeastaan tahtoo kertoa. Unohtunut miettimään, kuiskaileeko musiikki korviini ääretöntä melankoliaansa vai suunnatonta onnellisuuttaan, miettinyt, kuinka nimenomaan se on kiehtovaa instrumentaalimusiikissa, tietämättömyys ja tuntemattomuus.

Tämä soittolista sisältää sitä uskomattoman kaunista musiikkia, esimerkiksi Ólafur Arnaldsin tavallaan melankolisen musiikillisen taideteoksen nimeltä Hands, Be Still. Agnes Obelin vuonna 2013 julkaistu albumi on äärimmäisen kaunis kokonaisuus, josta soittolistalle ovat päätyneet albumin avausraita Chord Left, päätösraita Smoke & Mirrors sekä Under Giant Trees, joka pakottaa kuuntelijansa sulkemaan silmänsä ja tanssimaan jokaisen askeleensa, nimenomaan siksi se on äärimmäisen kaunis. Luonnollisesti soittolistalle on päätynyt myös osittain vonlenskaksi laulettu Sigur Rósin Hoppípolla, jonka sanoitusten ymmärtäminen täysin on todennäköisesti mahdotonta ja vaikka olen oppinut ymmärtämään muutaman sanan merkityksen, olen huomannut rakastavani tämän biisin suhteen nimenomaan ymmärtämättömyyttäni: sellainen antaa tilaa hengittää vapaammin, ymmärtää jokaisen hengenvedon omalla tavallani ja rakastaa loputtomasti tietämättä todellista merkitystä. Viimeisenä mainitsen ehdottomasti yhden maailman kauneimmista teoksista, nimittäin Ludovico Einaudin Fly on kulkenut mukanani uskomattoman kauan ja aivan jokaisella kuuntelukerralla se kuiskailee korvaani jotain, mitä en ole koskaan aiemmin huomannut kuunnella. Kyseinen musiikillinen taideteos on jokaisella kuuntelukerralla tavallaan uusi, enkä oikeastaan vieläkään osaa sanoa, kuiskaileeko se melankoliaa vai suunnatonta onnellisuutta, silti se on uskomattoman kaunis, pysähtykää kuuntelemaan.