4. joulukuuta 2014

you're so restless

mustikkamaa 052mustikkamaa 074mustikkamaa 131
Tänään olen halunnut lähteä tuulenhenkäysten mukana, lentää sinisellä taivaalla valtamerten toiselle puolen viimeisten muuttolintujen mukana ja antaa tuulen tarttua hiuksiini vallattomasti, piirtää siipiini suunnatonta rakkautta tähtipölynä karttapallon reunalta tähdenlentojen kertoessa tarinaansa kuiskaamatta jääneistä salaisuuksista. Antaa tuulenhenkäysten puhdistaa joulukuun auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaa ja katsella rakkainta maailmaani korkealta, palata sitten takaisin kastamaan jalkani jäätävään rantaveteen kasvoillani onnellisuutta jostain valtamerten takaisesta: sieltä, minne palaat hetkittäin hengittämään syvään ja kirjoittamaan uskomattomasta kauneudesta rintalastan alla, vuoriston kokoisesta ikävästä. Tänään olen halunnut kirjoittaa suunnattomasta rakkaudestani merituulen hellässä syleilyssä ja huutaa suunnattomasta riemusta, joka tarttui vihreisiin silmiini rantahiekan tunkeutuessa kenkiini kävellessäni rantaviivaa.

Olen halunnut huutaa rakkaudesta, joka maalattiin vastarannan kallioon valkoisella ja annettiin tuulenhenkäysten tarttua hiuksiin autiotalojen seisoessa taustalla loputtomassa hiljaisuudessaan, kun kukaan ei enää koskaan kiipeä yläkertaan nukahtamaan valkoisiin lakanoihin. Rakkaudesta vastarannan aavekaupungin uinuessa auringonsäteiden lämmössä, kauan sitten harhailin tuntemattomilla kaduilla päätyen vastarannan aavekaupunkiin pelkäämään jokaista äännähdystä ja hymyilemään uskomattomalle salaperäisyydelle, joka kätkettiin autiotalojen varjoon vuosikymmeniä sitten viimeisten asukkaiden jättäessä jälkeensä muistoja menneisyydestään. Pysähdyin etsimään vastauksia kysymättä jääneisiin kysymyksiin ja istuin hetkeksi rantakalliolle nauttimaan tuuliaisesta kasvoillani, kirjoittamaan tarinoita kuohuviinistä kesäjuhlien päättyessä aamuyön harmoniaan. Tarinoita  klassisesta musiikista iltapäivän kiireettömyydessä herrasväen puhuessa ruotsia, aamukahvista terassilla aamuauringon noustessa vähitellen siniselle taivaalle ja rakkaudestani menneisyyden salaperäisyyteen, mutta tänään olen halunnut kirjoittaa rakkaudestani sinuun.
mustikkamaa 077
Tänään olen halunnut kirjoittaa, kuinka rakastan lintuparvia pilvettömällä taivaalla, tuulenhenkäyksiä hiuksillani kirjoittaessani muistikirjaani keskeneräisiä lauseita maailman kauneudesta ja rantahiekkaa kengissäni, kuinka rakastan hengittämistä. Jokaista hengenvetoani sulkiessani silmäni kuunnellakseni hiljaisuutta vastarannan autiotalojen jäädessä muistoiksi kaukaisuudesta ja rauhallisuutta rintalastani alla, kun suunnaton rakkauteni unohtuu kasvoilleni piirtäen vaalealle iholleni varjoja auringonsäteistä. Olen halunnut kirjoittaa, kuinka rakastan Kulosaaren rauhallisuutta kävellessäni tuntemattomilla kaduilla eksymättä kertaakaan, nimettömiä kadunkulmia jäädessäni hetkittäin katselemaan koululaisten suunnatonta riemua ja siitä, kuinka rakastan ääretöntä vapauttani myöhästyessäni metrosta ja odottaessani seuraavaa viimeisten auringonsäteiden verhotessa maisemaa kultaiseen, tänään olen halunnut lähteä tuulenhenkäysten mukana ja kirjoittaa suunnattomasta rakkaudestani. Tänään olen rakastanut hiljaisuutta, maailman kauneutta

ja sinuakin hetkittäin.
mustikkamaa 126mustikkamaa 060