SHIVAN DRAGN

SHIVAN DRAGN @ YO-TALO, TAMPERE 12 12 2014

Rubikin viimeinen keikka oli itselleni henkilökohtaisesti valtameren verran määrittelemätöntä tunnemassaa, huusin ääntäni käheäksi täydellisistä sanoista hukkuessani värivalojen loisteeseen eturivissä ja kiittäessäni viimeisen kerran kaikesta kyyneleet jäivät kiteiksi silmäkulmiini, mutta kaikesta määrittelemättömästä tunnemassasta huolimatta kyseinen keikka oli ehdottomasti yksi parhaimmista koskaan näkemistäni. Rubik oli itselleni yksi niistä yhtyeistä, jotka ovat maalanneet maailmaani äärettömällä kauneudella myrskypilvien kerääntyessä taivaalle kaikista yksinäisimpinä iltoina ja jättäneet jälkeensä mielettömän kaunista hiljaisuutta auringonlaskun verhotessa maailmaa harmoniaansa, kyseinen yhtye sai tanssimaan rankkasateiden iskiessä kasvoilleni ja kirjoittamaan rakkautta kyynelten virratessa poskipäilleni katuvalojen loisteessa.

Kävellessäni viimeisen keikan jälkeen rautatieasemalle mietin, ettei koskaan tule samanlaista: mikään ei tule koskaan tanssittamaan rankkasateissa tai maalaamaan kasvoilleni onnellisuutta myrskypilvien kerääntyessä taivaalle, mikään ei tulisi koskaan korvaamaan kyseistä yhtyettä. Tunsin katkeruutta ja suunnatonta tyhjyyttä uskomattoman kauan, mutta suunnatessa viime perjantaina Tampereelle kuuntelemaan Artturi Tairan uutta tuotantoa ensimmäisen kerran päästi katkeruus minut vihdoin otteestaan ja seisoessani eturivissä maailma pysähtyi hetkellisesti, kun kyseinen mies asteli värivalojen loisteeseen samaa onnellisuutta silmissään kuin Rubikin viimeisellä keikalla, silloin minä tunsin palanneeni kotiin. Onnellisuus kasvoillani keinuin musiikin taianomaisen kauniissa harmoniassa, suljin silmäni hukuttaakseni todellisuuden siihen taianomaisuuteen ja rytmiin, jonka annoin kuljettaa mukanaan suunnattomassa onnellisuudessani: jokaisella hengenvedollani rakastuin vahvemmin tuttuun falsettiääneen ja harkittuun melodiaan, joka harmoniassaan keinutti mukanaan toiseen todellisuuteen. Shivan Dragn kurkotti tuntemattomaan näyttämättä häivähdystkään epävarmuudesta, musiikin kaikuessa värivaloissa vaivuin transsinomaiseen tilaan ja olin sanattomuutta.

Ensimmäinenkään keskeneräinen lause ei riittäisi kuvailemaan onnellisuuttani, kun värivalojen sammuttua harhailin päämäärättömästi pimeyteen verhoutuneilla kaduilla ja pysähdyin katselemaan liikenteen liukuvan ohitseni, Shivan Dragn teki minusta äärettömän onnellisen ihmisen. Kyyneleet tarttuivat silmäkulmiin istuessani katselemassa yötaivaan kauneutta ja ensimmäistä kertaa en oikeastaan osannut olla surullinen, että uskomattoman suuri musiikkirakkauteni haudattiin viime joulukuussa: ensimmäistä kertaa minä ymmärsin, kuinka uskomattoman suurta taianomaisuutta hautaamisesta seurasi. Kaikessa tässä onnellisuudessani editoin teille myös keikkavideon, jotta ymmärtäisitte Shivan Dragnin äärettömän taianomaisuuden ja minun onnellisuuteni, mutta suosittelen silti tulevaisuudessa suuntaamaan värivaloihin, tulette onnellisiksi.