20. joulukuuta 2014

just another taste

joulu tulee 037talvi on 027joulu tulee 051
Vaikka olen pysähtynyt kuuntelemaan itseäni maailman verhoutuessa pimeyteen, nostanut katseeni kohti yötaivasta ja viimein ymmärtänyt, kuinka hetkittäin on suljettava silmänsä kuunnellakseen lumihiutaleiden putoilevan kasvoille, musiikki on kaivertanut rakkauttaan hauraaseen sydämeeni, joka sivuääninä kuiskailee onnellisuuttaan jokaisella hengenvedollani löydettyäni rauhallisuuden. Musiikki kulkee jatkuvasti mukanani, mutta lähtiessäni pikkukaupunkiin halusin mukaani neljä fyysistä musiikkialbumia: neljä suunnattoman rakasta albumia, jotka haluan hetkittäin laittaa soittimeen pyörimään ja istua olohuoneessa villasukat jalassa kuuntelemassa musiikin uskomattomuutta, juoda kaakaota ja fiilistellä.

Sellaista minä olen sitten kaikessa onnellisuudessani tehnyt, istunut aloillani sanomatta sanaakaan musiikin uskomattomuuden kaikuessa olohuoneessa ja mustavalkoisiin kansiin pukeutuneen musiikin tunkeutuessa selkärankani jokaiseen nikamaan hymyillyt itsekseni, sulkenut silmäni kuunnellakseni. Musiikki on tuntunut valtamerten kokoiselta onnellisuudelta ja jos osaisin, kirjoittaisin maailman kauneinta musiikkia kertomaan mielestä usvan keskellä, kauniimmasta kuin koskaan aiemmin ja lopettaisin viimein riitasointuun, sillä virheettömyys ei kuulu onnellisuuteen ja sellainen olen hetkittäin ollut, äärettömän onnellinen, lukiessani suurimman musiikkirakkauteni kiertueuutisia ja ymmärtäessäni, että keväällä uutta musiikkia.
joulu tulee 065

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti