8. syyskuuta 2014

vallila vallgård

niin hyvää teetä vallilassa 048niin hyvää teetä vallilassa 027
Eräänä kauniina iltapäivänä seikkailin tuntemattomilla kaduilla ja lopulta suuntasin Vallilan 1910-luvulla rakennetulle puutaloalueelle kuuntelemaan kadunkulmien tarinoivan ihmisistä vuosikymmenten takaa: aamukahveista varjoisilla sisäpihoilla auringonnousun aikaan ja lapsista juoksemassa toistensa perässä pitkin kaareutuvia katuja, puhtaista lakanoista haurailla pyykkinaruilla, myöhäisistä kesäilloista täydellisessä harmoniassa ja korkeiden puiden varjoon nukahtaneesta koirasta. Ensimmäisistä rakkaudentunnustuksista hiljaisilla kadunkulmilla auringonlaskun maalatessa maailmaa vaaleanpunaisella, unettomista öistä leveillä ikkunalaudoilla ja tuoreen leivän tuoksusta aamuvarhain. Kauneimmista kesäilloista lintujen lentäessä vapauttaan ja kylmistä talviöistä, kun oli käveltävä villasukat jalassa alakertaan keittämään teetä pysyäkseen lämpimänä, hymyiltävä lattian naurahtavan jalkojen alla.

Kieltämättä sellaisesta itsekin haaveilee hetkittäin: aamukahvista varjoisalla sisäpihalla, tuoreen leivän tuoksusta aamuvarhain ja korkeiden puiden varjoon nukahtamisesta syksyisenä iltapäivänä, puhtaista lakanoista haurailla pyykkinauruilla. Hetkittäin haaveilee istuvansa sisäpihan rauhallisuudessa ilta-auringon maalatessa kadunkulmia lämmöllään, juovansa kamomillateetä valvoessaan yönsä leveällä ikkunalaudalla ja kirjoittavansa, kuinka viikkoon ei ole satanut. Ripustavansa pyykkejä niille hauraille pyykkinaruille ja nukahtavansa iltaisin vanhan puutalon hämärään näkemään unia jostain kauaa, ehkä nistä ihmisistä vuosikymmenten takaa tai sitten valtamerten takaisesta rakkaudesta.
niin hyvää teetä vallilassa 027 – Kopioniin hyvää teetä vallilassa 063niin hyvää teetä vallilassa 029