21. syyskuuta 2014

there'll be beauty from pain

lapinlahden sairaala 082lapinlahden sairaala 216
Unettomina öinä minulla on tapana harhautua lukemaan tarinoita vanhoista mielisairaaloista ja mielisairaanhoidon historiasta yleisesti, jostain syystä olen aina ollut uskomattoman kiinnostunut kyseisistä aiheista, yhtenä unettomana yönä harhauduin lukemaan Anna Lappalaisen tarinaa. Anna oli omien puheidensa mukaisesti Prinsessa, joka syntyi kuninkaalliseen perheeseen Englannissa, Buckinghamin palatsissa.  Hänen ollessaan vuoden ikäinen aarnikotka kuitenkin nappasi hänet vaunuista ja kuljetti taivaiden halki Suomen Lappiin kesäiselle jäkälämättäälle, josta lappalaiset sittemmin ottivat hänet hoiviinsa. Annan elämään mahtui lukemattomia kasvattiperheitä, myöhemmin hänestä tuli vakituinen vieraileva laulutähti kaupungin kuppiloissa ja 30-vuotiaana hän solmi avioliiton itseään viisitoista vuotta vanhemman, ruotsinkielisen puutarhurin kanssa. Kahden ja puolen avioliittovuoden jälkeisen avioeron jälkeen hänen vaikeutensa lisääntyivät huomattavasti, eikä hän pystynyt maksamaan vuokriaan ja hänen levoton käytöksensä aiheutti ärtymystä naapurustossa, silloin virkavalta toimitti naisen ensimmäistä kertaa psykiatriseen hoitoon.

Lyhyen hoitojakson jälkeen Anna yritti hetken aikaa yhteiseloa äitinsä kanssa, mutta päätyi kuitenkin käyttäytymään  aggressiivisesti äitiään kohtaan ja joutumaan lyhyen yhteiselon jälkeen  Lapinlahden sairaalaan, jossa diagnoosiksi varmistui maanisdepressiivinen psykoosi eli mania. Tämän jälkeen hän yritti uudelleen yhteiseloa äitinsä kanssa lopputuloksena kuitekin päätyminen uudelleen Lapinlahden sairaalaan ja lopulta Kellokosken mielisairaalaan vuonna 1933. Kellokoskella nainen julistautui Prinsessaksi ja hänen kuninkaalliseen suuruusharhaansa kuului, että hän antoi useille kanssaeläjilleen erilaisia arvonimiä, kuten Irlannin Prinssi Henrik, Iivana Julma ja Karl Fazer: vuosien kuluessa hän  joutui kokemaan esimerkiksi kiede-, kardiatsoli-, insuliinishokki-, malaria-, sahköshokki-, kestonarkoosi- ja lääkehoidon sekä huone-eristyksen, mutta sairaudestaan huolimatta hän tuntui olevan äärettömän onnellinen.
lapinlahden sairaala 074
Elämänsä aikana hän jaksoi aina viihdyttää kanssaeläjiään esimerkiksi laulamalla ja tarjoamalla hierontaa: yhteistyössä kahden kellokoskelaisen pankinjohtajan kanssa hän paransi myös läheistensä rahahuolia jakamalla katteettomia shekkejä, uskomattoman elämänmyönteisellä ja valovoimaisella persoonallaan hän kiistämättä paransi koko elinympäristöään. Vietettyään yli viisikymmentä vuotta Kellokosken sairaalassa hänet siirrettiin Nikkilän sairaalaan, jossa hän muutamaa vuotta myöhemmin nukkui pois viimeisinä sanoinaan "en minä mikään Prinsessa ole, minä olen Anna Lappalainen."

Jostain syystä tarina on koskettaa omalla surullisella tavallaan ja nähtyäni kyseiseen tarinaan pohjautuvan elokuvan muutamia vuosia sitten olin hiljaisuutta elokuvateatterin pimeydessä, silloin en ollut vielä päätynyt lukemaan todellisen Anna Lappalaisen tarinaa ja katselin naisen valkokankaalla viiltävän ranteensa auki kylpyammeessa, miehen hukuttatuvan jokeen ja pääosassa olevan naisen heittelevän kukkamaljakoita sairaalan valkoisilla käytävillä. Viulun soidessa kaksi rikkinäistä ihmistä siunattiin ikuiseen uneen, kirjoitin myöhemmin päiväkirjaani ja palatessani sinä unettomana yönä lukemaan tarinaa halusin jostain syystä lähteä vierailemaan Lapinlahden sairaalan maisemissa: niissä samoissa maisemissa, joissa uskomattoman moni on taistellut elämästään mielenterveyden heitellessä armottomasti ja itkenyt vuolaasti maailman pukeutuessa harmaaseen.
lapinlahden sairaala 018lapinlahden sairaala 045lapinlahden sairaala 124 Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaalaksi suunniteltu rakennus, joka valmistui Carl Ludvig Engelin suunnitelmien mukaisesti vuonna 1841 ja sijaitsee Hietaniemen hautausmaan välittömässä läheisyydessä meren rannalla: luonnontilaiset rantakalliot, puutarhat ja hiuksiin tarttuva merituuli olivat todennäköisesti ratkaisevassa asemassa monessa paranemistapauksessa, sairaalan asiakkaat osallistuivat aktiivisesti puutarhan hoitoon. Rakennuksessa toimi vuoteen 2008 asti Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin psykiatrisen osaston syömishäiriöosasto, -poliklinikka ja -päiväosasto ja huolimatta siitä, että rakennuksessa on myöhemmin toiminut esimerkiksi päiväkoti, tyhjä sairaalarakennus sai kylmät väreet juoksemaan valtoimenaan selkärangallani kävellessäni kohti sairaalan porttia.

Kävellessäni sairaalarakennuksen ympäristössä huomasin rauhoittuvani, pysähtyväni hetkittäin kuuntelemaan uskomattoman kaunista hiljaisuutta ja kylmien väreiden palavaan luokseni ainoastaan niinä hetkinä, kun unohduin tarkemmin miettimään rakennuksen historiaa mielisairaalana: tavallaan nimenomaan historia mielisairaalana ja maamme ensimmäisenä mielisairaiden ihmisarvoa kunnioittavana parannuslaitoksena herättää uskomattoman suurta kunnioitusta rakennusta kohtaan. Lapinlahden sairaala on samanaikaisesti sekä uskomattoman karmiva että rauhoittava, katsellessani ikkunasta sisälle tunsin ahdistusta keuhkoissani ja hetkittäin tunsin pelkoa selkärangassani jäädessäni miettimään kaikkea sitä, mitä sairaalan seinät kätkevät sisälleen puolentoista vuosisadan ajalta: uskomattoman määrän ahdistusta, huutoa valkoisilla käytävillä ihmisten taistellessa elämästään mielenterveyden heitellessä armottomasti ja lopulta jotain sellaista, joka on saattanut pelastaa ihmishenkiä. Lapinlahden sairaala kätkee sisälleen äärettömän suuren mysteerin, ehkä juuri siitä syystä uskon palaavani vielä kuuntelemaan hiljaisuutta ja kävelemään rauhallisesti, katselemaan ympärilleni.
lapinlahden sairaala 048 lapinlahden sairaala 127