Viimeisimmät päivät ovat olleet äärettömän kauniita, olen kävellyt auringonsäteisiin verhoutuneilla kaduilla ja tuntenut syksyn jokaisella hengenvedollani, nojannut vanhan hirsitalon kivijalkaan kuunnellessani metsän humisevan tuulessa: hiljaisuus on ollut uskomattoman kaunista ja musiikki hiljaisuuttakin kauniimpaa, siksi olen halunnut kirjoittaa rakkauskirjeitä musiikille. Kirjoittaa keskeneräisiä lauseita siitä, kuinka elämäni on muuttunut vahvasti ja paljosta olen joutunut luopumaan, mutta musiikki on säilynyt ja siitä syystä rakastan enemmän kuin ensimmäistäkään hengenvetoani hirsitalon varjossa lämpimänä syysaamuna.
Rakastan enemmän kuin viimeisiä auringonsäteitä ennen tummansinistä pimeyttä, sillä musiikki pysyy vierelläni illan vaihtuessa aamuyön ensimmäisiin tunteihin ja saa minut tuntemaan niin suuria tunteita, ettei mikään koskaan aiemmin. Vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen rakkauteni on valtamertakin suurempaa, olen kerännyt itseeni uskomattoman määrän hetkiä värivalojen loisteesta ja huutanut ääneni käheäksi yleisömeren keskellä, mutta kaiken kokemani jälkeen haluan jatkuvasti kuulla lisää: musiikin suhteen en koskaan saa tarpeekseni, kaksi tuntia kestäneen keikan jälkeen sydämeni huutaa enemmän ja we want more, sillä musiikin suhteen minulle ei riitä mikään, haluan rakastaa enemmän. Viimeisimpien päivien aikana olen rakastanut musiikkia auringonnoususta aamuyön viimeisiin tunteihin ja musiikki on keinuttanut uneen, olen rakastanut nähdessäni unta värivalojen kirkkaudesta ja havahtunut pimeässä huoneessa, minä olen rakastanut.
Olen herännyt aamun ensimmäisiin auringonsäteisiin, juonut aamuteeni musiikin kietoessa kätensä ympärilleni ja istunut parvekkeella hengittämässä syksyä jokaisella hengenvedollani, hymyillyt itsekseni musiikin yllättäessä kauneudellaan. Minä olen sydänjuuriani myöten rakastunut musiikkiin ja oikeastaan siksi haluaisin kirjoittaa siitä teille enemmän, kertoa tarinoita loputtomasta rakkaudestani ja niistä unohtumattomista hetkistä, kun musiikki on saanut itkemään: kertoa niistä unohtumattomista hetkistä Ilosaarirockin toisena päivänä, ensimmäisistä musiikkirakkauksistani kahdentoista vuoden takaa, musiikkiin kietoutuneista muistoista ja lopulta siitä, kuinka olen jatkuvasti halunnut kuulla enemmän.
Sillä minä luopuisin hengittämisestä, rakastan niin paljon.
Lähetä kommentti