Haluaisin kertoa teille tarinoita kesäöistä, jolloin seikkailin pimeyteen verhoutuneilla kaduilla isomummoni vanhan polkupyörän kanssa: haluaisin kertoa teille tarinoita kesäöistä, jolloin pysähdyin katselemaan uskomattoman kaunista maisemaa ja hengitin keuhkoni täyteen suunnatonta onnellisuuttani. Kuiskailin ilmaan ääretöntä rakkauttani tuntematta pelkoa selkärangassani, hetkittäin suljin silmäni antaen tuulenhenkäysten tarttua takkuisiin hiuksiini ja kuuntelin, kuinka linnut lauloivat vapauttaan aamuyön viimeisten tuntien suunnattomassa harmoniassa. Haluaisin kertoa teille tarinoita kaikista niistä kesäöistä, jolloin maailma verhoutui uskomattoman kauniiseen harmoniaan ja olisin halunnut kirjoittaa rakkauttani mustaan asfalttiin, mutta haluaisin kertoa teille myös kaikista niistä kesäöistä, jolloin kyyneleet silmäkulmassani seikkailin isomummoni vanhan polkupyörän kanssa tyhjyyteen verhoutuneilla hiekkateillä.
Haluaisin kertoa teille ensimmäisistä kesäöistä, jolloin istuttiin kerrostalon katolla hymyilemässä maailman uskomattomalle kauneudelle ja piilouduttiin parkkipaikalla autojen taakse, mutta lopulta huudettiin äärimmäistä rumuutta toistemme kasvoille: haluaisin kertoa teille kesäöistä, jolloin onnellisuus pakeni kasvoiltani sanoihisi ja sait muistamaan, miltä tuntuu hukkua omaan toivottomuuteensa. Haluaisin kertoa teille niistä kesäöistä, jolloin istuttiin nuotion äärellä puhumassa lapsuutemme kauneimmista muistoista, juotiin halpaa viiniä hämärän vähitellen laskeutuessa ja aamuyön ensimmäisinä tunteina käveltiin kahdestaan elokuvateatterin ohitse: olisin halunnut kertoa maailman loputtomasta kauneudesta, löytämästäni onnellisuudesta tuntemattomilla kaduilla ja kuinka rakastan maailman loppuun asti, mutta minä vain hymyilin kaartaessani kotipihaan.
Haluaisin kertoa teille tarinoita kesäyöstä, jolloin putosin vanhan polkupyöräni kyydistä polvilleni mustan asflatin ottaessa minut vastaan tuntematta häivähdystäkään armosta ja nauroin verisille polvilleni kiivetessäni autiotalon ikkunasta sisään: haluaisin kertoa teille, kuinka pelko tarttui olkapäähäni kiivetessäni portaat yläkertaan ja katsellessani vanhaa kirjoituskonetta, sanomalehtiä viidenkymmenen vuoden takaa. Haluaisin kertoa teille tarinoita kesäyöstä, jolloin sain perääni vihaisia tekstiviestejä kadottuani kesäyön pimeyteen ja pysähdyin rantaan kuuntelemaan uskomattoman kaunista musiikkia, tunsin suunnatonta riemua jokaisella hengenvedollani ja olisin halunnut kuiskailla ääretöntä rakkauttani vastaantulijoille aamuyön ensimmäisten tuntien hiljaisuudessa, sanomatta sanaakaan nukahdin suunnattomaan riemuuni ja äärettömään rakkauteeni: haluaisin kertoa teille, kuinka kotimatkoilla nauroin ääneen.
Haluaisin kertoa teille tarinoita kesäöistä, jolloin hukuttiin värivalojen loisteeseen tanssilattialla ja rakastettiin toisiamme enemmän kuin mitään: haluaisin kertoa teille, kuinka tanssilattialle hukkumisen jälkeen käytiin uimassa ja aamulla istuin parvekkeella kirjoittamassa siitä, kuinka tavallaan pelkään unohtavani olla uskomattoman vahvasti elossa. Haluaisin kertoa teille tarinoita kesäöistä, jolloin seisoin maantien varressa valokuvaamassa maailman ääretöntä kauneutta ja tanssin usvan keskellä onnellisuuttani: haluaisin kertoa teille, kuinka viimeisenä viikonloppuna istuttiin rantasaunan terassilla puhumassa kaiken järjettömyydestä ja pimeällä metsätiellä halasin hyvästiksi, sillä kaikesta kauneudestaan huolimatta tämä kesä oli viimeinen kolmensadan kilometrin päässä lähimmästä raitiovaunusta. Kiitos jokaisesta harmoniaan verhotusta kesäyöstä vanha polkupyöräni, sinun kanssasi seikkailin aamuyön ensimmäisinä tunteina ja kiitos maailman kauneimmat ihmiset, rakastan teitä.
Lähetä kommentti