8/27/2014

takaisin helsinkiin

hki 032sataa vettä 014hki 111
Olen palannut takaisin tuntemattomille kadunkulmille, joilla raitiovaunut kolisevat ohitseni aamuauringon ensimmäisten säteiden häikäistessä silmiäni ja hymyilen vastaantulijoille suunnatonta onnellisuuttani: olen palannut takaisin kiirettään kuiskailevalle rautatieasemalle, jonka matkustajat juoksevat liukuportaita ehtiäkseen seuraavaan metroonkaupungin heräillessä aamun harmoniaan ja tuntemattomien vastaantulijoiden kiirehtiessä toimistoihin täyttämään toimeentulotukihakemuksiaan. Olen palannut takaisin tänne, missä hiljaisuus ei ole vuosikymmeniin tuntenut nimeään ja metro ulisee vaimeasti saapuessaan Kulosaareen, kadunkulmilla tuntemattomia tienviittoja. Kauppatorilla tuoksuu aamuisin kahvi merituulen tarttuessa hiuksiin, museoissa aamupäivien kirkkaudessa täydellinen hiljaisuus ja raitiovaunuissa spurgujen elämäntarinoita iltahämärän verhotessa kaupunkia tummansiniseen, aamuyön ensimmäisinä tunteina kadunkulmilla rauhallista.

Täällä minä olen kotona täällä: täällä, missä katoan ihmismeren keskelle kävellessäni kadunkulmalta seuraavalle ja ensimmäisenkään vastaantulijan kasvot eivät muistuta menneisyydestä, täällä minä olen kotona. Olen kävellyt rautatieasemalla tuntematta häivähdystäkään kiireestä iltapäiväruuhkassa, tanssinut aamun ensimmäisten auringonsäteiden kanssa ja kuunnellut maailman kauneinta musiikkia, olen hymyillyt jokaiselle vastaantulijalle Aleksanterinkadulla ja katsellut parvekkeella, kuinka lentokoneet laskeutuvat auringonlaskun maalatessa maisemaa vaaleanpunaiseen harmoniaan yksinäisten lintujen lentäessä vapauttaan.
sataa vettä 028

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti