9. heinäkuuta 2014

tuulenhenkäisystä hiuksillasi

mekko 099Auringonsäteet lämmittävät selkärankaani pyöräillessäni aamulla töihin autiotalon ohitse, pysähdyn sillalle katselemaan vuosisatoja hievahtamatta paikallaan seisonutta kivilinnaa ja aamujuna kulkee ohitseni, en oikeastaan haluaisi olla missään muualla. Kuuntelen tuuliaisen kertovan tarinaansa vuosikymmenten takaisesta elämästä ja hymyilyttää ajatella, että kaikki on oikeastaan äärettömän hyvin, että minä olen oikeastaan suunnattoman onnellinen katsellessani kivilinnan seisovan hievahtamatta aloillaan. Kannan käsissäni onnellisuutta tähtipölynä avaruuden laidalta, karttapallon reunalta katselen maailman hiljalleen heräilevän tähän auringonsäteisiin verhoutuneeseen aamuun, polkupyörä ulisee viikonlopun seikkailun jälkeen.

Polvet mustelmilla ja avohaavoilla hymyilen itsekseni tai sitten jokaiselle vastaantulijalle pyöräillessäni keskustaan työpäiväni jälkeeni, pysähdyn kadunkulmalle katselemaan maailman rakkaimman pääkadun vilisevän vastaantulijoita ja ostan itselleni festarimekon miettien, jos näkisit onnellisuuteni nyt. Jos näkisit äärettömän onnellisuuteni kasvoillani nyt, tanssisitko kanssani kadunkulmalta seuraavalle ja laulaisitko suunnattomasta vapaudesta lintuparven lentäessä meidän ylitsemme sinitaivaalla, jokaisesta lempeästä tuulenhenkäisystä hiuksillasi ja viimeisistä auringonsäteistä ennen kesäyön harmoniaa, laulaisitko.