15. kesäkuuta 2014

päättänyt uskaltaa enemmän

juhla 179juhla 178juhla 183
Joinakin iltoina on ehdottomasti maailman parasta istua terassilla nauramassa kaikelle järjettömälle tupakansavun tarttuessa hiuksiin, tuntea uskomattoman suurta onnellisuutta rintalastansa alla ja luetella piirrettyjä elokuvia, joita on myönnettävä edelleen katsovansa auringonsäteiden vaihtuessa pimeyteen. Katsella auringon hitaasti laskevan vastapäisen lehtimetsän taakse ja rakastettava onnellisuutta maailman rakkaimpien ihmisten kasvoilla: rakastettava sitä, kuinka kasvoillasi äärettömän aitoa onnellisuutta, jostain valtamerten takaisilta aavikoilta. Laulaa siitä samaisesta äärettömästä onnellisuudesta, tanssia hiekkateillä koiranputkia kädessään ja rakastaa jokaisella hengenvedollaan enemmän kuin koskaan, tuntea olevansa elossa.

Kirjoita asioista niiden oikeilla nimillä, sinä sanoit aamuyön viimeisten tuntien juostessa ohitsemme ja unohduin hetkeksi miettimään, osaisinko enää kirjoittaa ilman auringonsäteitä ja valtamerten takaista onnellisuutta. Toisaalta, sellainen minä olen, auringonsäteiden loisteessa uudelleen syntynyt ja valtamerten takaista onnellisuutta silmissään kantava, kirjoittaisin loputtomasta rakkaudestani maailmaa kohtaan. Kirjoittaisin siitä, kuinka aamulla teidän nukkuessanne kuuntelin askelia rappukäytävässä ja katselin rauhallisuutta kasvoillanne tai sitten kirjoittaisin, kuinka olen päättänyt uskaltaa enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti