4/18/2014

soitat tuulikelloa

kirja 057kirja 053
Niinä kiireettöminä aamuina, kun auringonsäteet murtautuvat ikkunaverhojen lävitse kertoen tarinaansa maailman uskomattomasta kauneudesta ja jokainen tuulenhenkäys soittaa tuulikelloa ikkunalasin takana, on hymyiltävä itsekseen äärettömälle onnellisuudelle. Istuttava olohuoneen lattialla kuuntelemassa hiljaisuutta ja hetkittäin havahduttava tuulikellon vaimeaan ääneen, joka muistuttaa pimenevistä illoista pikkukaupungin hiljaisuudessa kynttilän valaistessa huonetta lämmöllään: niistä viimeisistä illoista, kun pakattiin kaksikymmentä vuotta muuttolaatikoihin ja istuttiin tyhjässä huoneessa sanomatta ensimmäistäkään sanaa. Niin, on istuttava olohuoneen lattialla juomassa vaniljateetä tuulikellon kertoessa tarinaansa puolentoista vuoden takaisilta syyspäiviltä ja unohduttava lukemaan raskaita lauseita,

joiden takana rakkaus soi tuulikelloina.
kirja 049

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti