4/27/2014

hyvästeiksi

pikkuniemi 130pikkuniemi 104pikkuniemi 150
Eilen istuin rantakalliolla katselemassa auringonlaskun ääretöntä kauneutta, suljin silmäni kuunnellakseni hiljaisuuden kuiskailevan rakkauttaan ja hymyilin itsekseni loputtomalle onnellisuudelleni: sille uskomattomalle tunteelle, kun sydämessäni suunnatonta rauhallisuutta auringonlaskun verhotessa maisemaa vaaleanpunaiseen ja oranssiin. Avatessani silmäni maailma tuntui ottavan hellään syleilyynsä, katselin joutsenten lentävän ylitseni auringonlaskuun verhoutuneella taivaalla ja kävellessäni kotiin unohduin kuuntelemaan maailman kauneinta musiikkia, kuiskailin ilmaan sanoja ilman äännähdystäkään: valkoisen puutalon kohdalla pysähdyin miettimään, kuinka muutamaa kuukautta aiemmin katselin yksinäisyyteen unohtuvan talovanhuksen ikkunalasin taakse unohtuneita kahvikuppeja lautasineen. Tänään palaan hetkeksi Helsinkiin kirjoittamaan lukukauden viimeisiä raportteja, kävelemään tuntemattomille kadunkulmille raitiovaunujen kolistessa ohitseni ja istumaan rantakallioille auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaani, palaan kuiskaillen hyvästelemään kolmeksi kokonaiseksi kuukaudeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti