4/17/2014

auringonlasku sisälläni

auringonlasku sunset 098auringonlasku sunset 078auringonlasku sunset 102
may the last thing i will ever remember
be painted with this evening glow


Matkustin eilen kolmesataa kilometriä päästäkseni takaisin rakkaaseen pikkukaupunkiin unohtumaan auringonlaskuihin lapsuuden maiseman verhoutuessa harmoniaan, tuulenhenkäysten tartuessa varovaisesti hiuksiin ja hiljaisuuden kuiskaillessa korvaani uskomattoman suurta rakkautaan. Kolmensadan kilometrin aikana pysähdyin miettimään sitä, pysähdyin miettimään katsellessani tuntemattomien maisemien kiitäessä ohitse, kuinka löytääkseni äärettömän rauhan sydämestäni minun on palattava pikkukaupungin rauhallisuuteen: sisäinen rauha ei löydy tuntemattomilta kadunkulmilta raitiovaunujen kolistessa ohitseni tai pimeyteen verhoutuneilta rautatieasemilta, sisäinen rauha piiloutuu vastaantulijoiden myöhästyessä metrosta seitsemännen kerran.

Pysähdyin miettimään jokaista ohikiitävää hetkeäni tuntemattomilla kadunkulmilla, puistoissa viimeisten auringonsäteiden vaihtuessa pimeyteen ja pienellä parvekkeellani, kun aurinko laskeutuu vastapäisten kerrostalojen taakse. Pysähdyin miettimään ja olin uskomattoman onnellinen saapuessani iltapäivällä rakkaaseen pikkukaupunkiin, jonka kadunkulmilla raitiovaunut eivät kolise ohitseni ilta-auringon maalatessa maailmaa lämmöllään: vastaantulijat eivät juokse ehtiäkseen metroon, elokuvateatterit esittävät elokuvien jatko-osia ainoastaan muutaman viikon ajan ja iltojen vaihtuessa vähitellen pimeyteen, keskustan kaduilla ainoastaan ääretöntä hiljaisuutta yksinäisten vastaantulijoiden kohdatessa toisensa katuvalojen loisteessa.
auringonlasku sunset 093
Olin onnellinen katsellessani auringonlaskua lapsuuden rakkaimmassa paikassa, istuessani viileälle nurmikolle kuuntelemaan lintujen laulavan vapaudesta ja leskenlehtien kertovan tarinaansa kevään ensimmäisistä hetkistä, kuuntelin sanomatta ensimmäistäkään keskeneräistä lausetta. Suljin silmäni tunteakseni rauhallisuuden jokaisella hengenvedollani ja pysähdyin miettimään, kuinka olinkaan kaivannut ääretöntä hiljaisuutta pikkukaupungin lempeässä syleilyssä: kuinka olinkaan kaivannut kaikkea sitä, minkä arvokkuuden ymmärtää vasta asuttuaan pääkaupungin kadunkulmilla raitiovaunujen kolistessa ohitse ja kadotettuaan äärettömän rauhallisuuden rintalastansa alla, auringonlaskun syvällä sydämessään musiikin kuiskaillessa kotimatkalla

and i'll wait for you
you're a miracle
auringonlasku sunset 080auringonlasku sunset 072

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti