3/24/2014

olin kotona

aada2 002aada2 056
Viikonloppuna päätin hetken mielijohteesta jättää pääkaupungin loputtoman kiireen hetkeksi taakseni ja matkustaa kolmesataa kilometriä rakkaaseen pikkukaupunkiin hengähtämään hetkeksi, nukahtamaan puhtaisiin lakanoihin puutalon tarinoidessa öiden hiljaisuudessa ja kertomaan mustalle karvakuonollemme rakkaustarinoita menneisyyden vuosilta: minä tavallaan tunsin tarvitsevani pikkukaupungin rauhallisuutta, maailman tutuimpia kadunkulmia auringonsäteiden syleilyssä ja saapuessani illalla linja-autoasemalle huokaisin syvään, olin kotona. Hetkittäin kaipuu kotiin on uskomattoman suurta ja siihen tuntee hukkuvansa istuessaan parvekkeella kaupungin vähitellen hiljentyessä, mietin nukahtaessani lopulta puhtaisiin lakanoihin puutalon tarinoidessa hiljaisuudessa ja keskeneräiseksi jäänyt lause kaikui edelleen päässäni herätessäni aamun ensimmäisiin auringonsäteisiin lauantaiaamuna.

Kaipuu kuitenkin unohtuu päästessäni hetkittäin takaisin pikkukaupunkiin, mietin istuessani autossa koiranpentu vierelläni ja sinä nimenomaisena hetkenä tunsin itseni äärettömän onnelliseksi: kivenlohkareet murtuivat rintalastani alta, hengitin rauhallisena vapaana loputtomasta kiireestä ja silitin mustaa koiranpentua saadakseni sen rauhoittumaan. Minä, joka olin vuorokautta aiemmin juossut rautatieasemalla ehtiäkseni, olin äärettömän onnellinen maailman pysähtyessä hetkeksi aloilleen istuessani autossa matkalla kotiin. Äärettömän onnellinen kuunnellessani maailman hienointa musiikkia ja katsellessani ohikiitävää maisemaa, punaiseksi maalattuja puutaloja loputtomilta näyttävien peltojen keskellä ja suomenhevosia laitumillaan auringonsäteiden osuessa vihreisiin silmiini ikkunalasin lävitse.
aada2 062
Äärettömän onnellinen maatessani vanhemman koiramme kanssa olohuoneen lattialla musiikin kuulostaessa uskomattoman kauniilta, kirjoittaessani mustaan kirjaani rakkausrunoja maailman loputtomasta kauneudesta ja katsellessani auringonlaskun maalaavan maisemaa vaaleanpunaisella, yöksi luvattiin pakkasta. Äärettömän onnellinen kävellessäni metsäpoluilla koiranpennun ollessa uskomattoman riemuissaan kaikesta, pysähtyessäni tervehtimään naapureita ja laittaessani villasukat jalkaani päästessäni takaisin kotiin: äärettömän onnellinen ottaessani koiranpennun syliini kertoakseni sille tarinoita maailmasta, silittäessäni vanhempaa koiraamme illan hämärtyessä vähitellen yön pimeyteen ja nukahtaessani pikkukaupungin rauhallisuuteen.

Äärettömän onnellinen, sitä minä olin.
aada2 097aada2 178aada2 175

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti