6. maaliskuuta 2014

karttapallon reunalla

karttapallo 055karttapallo 091
Minä olen kotona täällä, missä raitiovaunut kolisevat ikkunalasin alta aamuauringon ensimmäisten säteiden häikäistessä silmiäni, ihmiset juoksevat liukuportaita ehtiäkseen seuraavaan metroon ja rautatieasemalla ihmisiä vuorokauden vaihtuessa seuraavaan, kaupunki heräilee aamun harmoniaan tuntemattomien vastaantulijoiden kiirehtiessä toimistoihin täyttämään toimeentulotukihakemuksiaan. Kotona täällä kaukana pääkaupungin kiireisyydessä, missä hiljaisuus ei ole vuosikymmeniin tuntenut nimeään ja metro ulisee vaimeasti saapuessaan Kulosaareen, kadunkulmilla tuntemattomia tienviittoja. Kauppatorilla tuoksuu aamuisin kahvi merituulen tarttuessa hiuksiin, museoissa aamupäivien kirkkaudessa täydellinen hiljaisuus ja raitiovaunuissa spurgujen elämäntarinoita iltahämärän verhotessa kaupunkia tummansiniseen, aamuyön ensimmäisinä tunteina kadunkulmilla rauhallista kävellessäni kotiin. Minä olen kotona täällä, missä katoan ihmismeren keskelle kävellessäni kadunkulmalta seuraavalle ja ensimmäisenkään vastaantulijan kasvot eivät muistuta menneisyydestä, täällä minä olen kotona.

Minä olen kotona myös siellä, missä elokuvateatterit esittävät jokaista elokuvaa vain muutaman viikon ajan, keskustassa suunnattoman rauhallista kymmeneltä illalla ja viimeiset bussit kotiin menevät tunteja liian aikaisin, viideltä iltapäivällä. On käveltävä päästäkseen sieltä tänne tai takaisin, pysähdyttävä sillalle katselemaan horisontissa aukeavaa maisemaa. Minä olen kotona siellä, missä vastaantulijoiden kasvoilla uskomattoman paljon muistoja menneisyydestä ja heinäkuun viimeisinä päivinä istutaan kivilinnan varjossa juomassa halpaa viiniä, katsellaan ilotulituksia mustalla yötaivaalla. Höyrylaivat huutavat satamassa tervehdyksiään, opperavieraat kävelevät viimeisen näytöksen jälkeen hiekkatietä pitkin keskustaan, huvilalla soitetaan musiikkia kesäiltojen viileydessä ja kotimatkalla ei ensimmäistäkään vastaantulijaa aamuyön ensimmäisinä tunteina. Minä olen kotona siellä, missä ääretön hiljaisuus metsien rauhallisuudessa lintujen lentäessä sinisellä taivaalla, silta aukeaa tasatunnein päästääkseen purjeveneet jatkamaan matkaansa ja myöhästytään viimeisestä näytöksestä teatterin hämärässä, siellä minä olen kotona palatessani hetkeksi pääkaupungin kiireestä.
karttapallo 217karttapallo 116karttapallo 237
Olen miettinyt sitä: mihin elämä meidät lopulta myrskytuulten mukana heittää ja löydänkö itseni vuosien päästä Huopalahden asemalta vastaantulijoiden juostessa ehtiäkseen seuraavaan junaan vai pikkukaupungin rauhallisuudesta oopperavieraiden puhuessa seitsemää vierasta kieltä, joista en ymmärrä ensimmäistäkään. Löydänkö itseni valtamerten takaisilta rantakallioilta merituulen tarttuessa hiuksiin, Delhistä auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaani kirjoittaessani päiväkirjaani saavuttaneeni rauhan rintalastani alla vai Norjan rannikoilta aaltojen lyödessä uskomattomalla voimalla rantakallioon. Löydänkö itseni Lontoosta vasemmanpuoleisen liikenteen tuntuessa kaaokselta, pienestä kaupungista kahdensadan kilometrin päässä kotikaupungistani vai New Yorkista entisen kotikaupunkini tuntuessa suunnattoman pieneltä, olen miettinyt löydänkö itseni lopulta Berliinistä kirjoittamassa runollisuutta maailman kauneudesta. Olen miettinyt rakastunko palavasti ranskalaiseen mieheen ja löydänkö itseni Pariisista, romanttisten elokuvien kauneimmasta kaupungista Eiffel-tornin varjosta juomassa kahvia aamuauringossa.

Olen miettinyt löytäväni kotini sieltä, minne tuulet kantavat mukanaan auringonsäteiden lämmittäessä selkärankaa ja muuttolinnut lentävät syystaivaalla vapauttaan, sinne minä rakennan kotini tuntematta pelkoa selkärangassani. Puolitoista vuotta sitten lähdin pikkukaupungin rauhallisuudesta pääkaupungin kiireeseen ja vaikka se ei ollutkaan tarkkaan harkittu päätös, tunsin suunnatonta riemua rintalastani alla kävellessäni tuntemattomilla kadunkulmilla ja eksyessäni kotimatkalla aamuyön ensimmäisinä tunteina. Olen miettinyt sitä: myrskytuulten oli tarkoitettu kantavan minut tänne, missä raitiovaunut kolisevat ikkunalasin alta aamuauringon ensimmäisten säteiden häikäistessä silmiäni ja jos jonain päivänä elämä päättäisi heittää myrskytuulen mukana maailman toiselle puolen, minä en laittaisi vastaan. Minä olen kotona siellä, missä sydän rintalastan alla suunnatonta rauhallisuutta ja hengenvedot tasaisia, rakkaus ääretöntä ilman ensimmäistäkään ääriviivaa.

Minä olen kotona, tässä maailmassa minä olen kotona.
karttapallo 220karttapallo 075

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.