2. tammikuuta 2014

NEW YEAR'S EVE

 photo vhb257_zps43325202.png photo vhb253_zps973aa3b2.png
VON HERTZEN BROTHERS @ VIRGIN OIL 31 12 2013

Uudenvuodenaattona istuin parvekkeen hämärässä kirjoittamassa keskeneräisiä lauseita kiitollisuudesta, ilotulitteiden loisteessa olisin halunnut kiittää jokaisesta saamastani hetkestä ja tihkusateen kastellessa hiukseni rautatieasemalla pimeyden verhotessa maailmaa tummansiniseen samettiin, halusin kirjoittaa rakkauskirjeitä karttapallon toiselle puolelle. Hiljaisuuteen kiedotuilla sanoilla äärettömästä kiitollisuudesta ja elämää suuremmasta rakkaudesta, katuvalojen loisteessa jokaisen vastaantulijan kasvoilla salaperäistä onnellisuutta pysähtyessäni katselemaan maisemaa kuin elokuvien hidastetuissa kohtauksissa.

Lämpimästi hymyillen osoitin rakkauttani yksinäisille kadunkulmille, myöhemmin olin uskomattoman suurta onnellisuutta maailman rakkaimman veljeskolmikon yllättäessä jälleen sympaattisuudellaan ja laskin sekunteja vuodenvaihteeseen kuorona yleisömeressä. Von Hertzen Brothers on viimeisimmän vuoden aikana ollut äärettömän suurta rakkautta värivalojen loisteesta yksinäisiin iltoihin kadunkulmien pimeydessä, nähnyt pohjatonta melankoliaa kyynelten jäädessä kiteiksi silmäkulmiin ja kutsunut hiljalleen laulamaan kanssaan onnellisuudesta, eikä onnellisuudelle löytynyt enää keskeneräisiä lauseita värivalojen häikäistessä silmiä vuodenvaihteen jälkeen ja täydellisten sanojen kaikuessa pimeydessä.
 photo vhb239_zps9b62ba5f.png
Värivalojen tanssiessa onnellisuuttaan jäin miettimään, olenko koskaan rakastanut mitään muuta samanlaisella uskomattomalla voimalla jokaisella hengenvedollani tai onko olemassa jotain muuta, joka on saanut unohtamaan todellisuuden samalla tavalla värivalojen loisteeseen? Kitaroiden iskiessä tarinoillaan vasten kasvojani ymmärsin kuuluvani juuri siihen hetkeen, niiden värivalojen loisteeseen musiikin hakatessa tajuntaan ja jokaiseen mielettömällä kauneudelle maalattuun hetkeen, kun tekisi oikeastaan mieli syleillä jokaista vastaantulijaa yleisömeren pimeydessä. Todellisuuden kadotessa loputtomaan onnellisuuteen suljin vähitellen silmäni tunteakseni musiikin selkärangan jokaisessa nikamassa ja sanojen

i’m feeling out of place  
i’m lost without a trace  

my life is torn  

repiessä sydäntäni palasiksi tuntematta minkäänlaista armoa olin valtameren verran määrittelemätöntä tunnemassaa, mutta silti uskomattoman onnellinen. Oikeastaan olin olemassa vain sitä hetkeä varten, huusin ääntäni käheäksi pelkästään uskomattoman vahvasta rakkaudesta ja sinistä valoaan loisteavien värivalojen tanssiessa vieläkin onnellisuuttaan kaikki oli tavallaan unenkaltaista täydellisyyttä, tuulen kuiskauksia usvan keskellä. Nostin kädet ilmaan kerta toisensa jälkeen päästäen irti määrittelemättömästä tunnemassasta rintalastan alla, olin sisäistä rauhaa jokaisella hengenvedollani ja loputtomasti hymyillen vastasin itselleni aiempaan kysymykseeni, en ole koskaan rakastanut mitään samanlaisella uskomattomalla voimalla. Von Hertzen Brothers on oikeastaan sellaista käsittämättömän suurta rakkautta, jonka ymmärtämiseen tarvittaisiin vuosikymmenten takaista rakkautta jostain valtamerten takaa ja myöhemmin tuntisi rakkautta rintalastan alla kulkiessaan pimeillä kaduilla aamuyöllä. Kiitos uskomattoman hienosta vuodesta Von Hertzen Brothers, tulevana vuonna aion rakastaa entistäkin enemmän!
 photo vhb222_zpse462147a.png photo vhb224_zpse5b6d33b.png photo vhb255_zps9261900f.png

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti