12. tammikuuta 2014

dear grandmother

 photo rantakaartila167_zpsec3bc9d2.png photo rantakaartila113_zps00751014.png
Rakas isoäiti, istun täällä pimeässä portaikossa kylmyyden tunkeutuessa selkärangan jokaiseen nikamaan aiheuttaen kylmiä väreitä. Seinällä roikkuu edelleen hevosenlänget ja lapsuusvuosilta tutun ryijyn yläpuolella hymyilevät kasvot, joita pelkäsin suunnattomasti kävellessäni lapsuuden kesäöinä yläkertaan nukkumaan. Leipälapio nojaa edelleen kylmyyttä hohtavaa seinää vasten, yläkerran kahdessa makuukamarissa on aavemaisen hiljaista kaikkien lapsuusvuosien muistojen hymyillessä vaaleilta seiniltä kasvoilleni ja alakerrassa ovi lyödään kiinni armottomalla voimalla. Muistatko yhdentoista vuoden takaisen kesäyön, kun nukuitte isoisän kanssa alakerrassa meidän hiipiessämme varovaisesti punaisella maalatussa portaikossa yömekoissamme? Kuvittelimme olevamme aaveita, jätimme keittiön pöydälle lyijykynällä kirjoitetun kirjeen ja hiivimme takaisin yläkertaan sanomatta sanaakaan.

Yläkerran molemmista makuukamareista pääsee salaperäisiin huoneisiin, niiden ovet pysyvät edelleen lukittuina ja aavemaisessa hiljaisuudessa en vieläkään uskalla kääntää kahvasta päästäkseni näkemään oven taakse. Yhtenä kesäpäivänä avasimme oven suuremmassa makuukamarissa, piilouduimme salaperäisessä huoneessa olevien mattojen alle ja leikimme piilosta tuntematta ensimmäistäkään häivähdystä pelosta selkärangassa, mutta siitäkin on kymmenen vuotta. Lattia narahtaa jokaisella askeleellani, unohdin sulkea oven portaikkoon ja kylmyys tunkeutuu makuukamarin hiljaisuuteen. Peilipöydän laatikossa on edelleen ilmakuvia keltaisesta puutalosta, lapsuusvuosina kirjoitettiin valokuvien taakse viestejä ja jätettiin myöhemmin postilaatikkoon, niitä valokuvia oli sadoittain.
 photo rantakaartila030_zps58f927e8.png photo rantakaartila063_zps55354d3d.png photo rantakaartila041_zpsa2b5fb69.png
Portaikossa kylmyys tarttuu nilkkoihini sulkiesseni oven yläkertaan, täytyisi laittaa villasukat jalkaan pysyäkseen lämpimänä ja istua takkatulen äärellä, kun radio soittaa vanhaa suomalaista iskelmää. Talvella pimeyden laskeutuessa maailma näyttää uskomattoman kauniilta, koskemattomat lumihanget hohtavat kuutamolla ja seisoessani villasukat jalassa portailla kuulen tuuliaisen ulvovan lumihuntuun pukeutuneen metsän takana, aivan kuin ennenkin. Järjettömän korkea kuusi kaatui talon vierestä viimeisimmässä myrskyssä, lapsuusvuosien talviöinä nukahdettiin takkatulen lämpöön olohuoneen lattialle ja piilouduttiin peittojen alle puutalon kertoessa öisiä tarinoitaan. Sanoit, ettei täällä ole mitään pelättävää ja otit turvalliseen syliisi karkoittaen pelot selkärangan jokaisesta nikamasta.

Rakas isoäiti, puutalon tarinoihin nukahtaminen tuntuu tänäänkin aavemaiselta ja lattia narahtaa jokaisella askeleella kävellessäni eteiseen harjaamaan hiukseni. Täällä on kaksikymmentäseitsemän astetta lämmintä, isä paistoi makkaraa takkatulessa ja televisiossa venäläiset hyökkäävät maahamme lasten nauttiessa kesäpäivän lämmöstä järven rannalla, oikeastaan pidän suomalaisista sotaelokuvista. Äiti neuloo villasukkia sinisestä harmaaseen, ulkona tähtitaivas loistaa kirkkauttaan lumihangen loistellessa valkoisuuttaan ja taidan nukahtaa peittojen alle, nähdä unta kesäpäivistä laiturinnokassa. Lupaathan nukkua hyvin, rakas isoäiti.

Rakkaudella, Jenna
 photo rantakaartila005_zps64355ba5.png photo rantakaartila122_zps523fabce.png

Lähetä kommentti

© Rakkaudella, Jenna Anette. Design by FCD.