11. tammikuuta 2014

with this evening glow

 photo rantakaartila287_zps17c6cb0b.jpg photo rantakaartila328_zps4a10cf95.jpg may the last thing i will ever remember
be painted with this evening glow


Sanat kaikuvat päässäni saapuessani hiljaiseen rantaan ja muistelen kesäpäiviä, kun juostiin kilpaa rantaan suurten puiden varjossa. Paljaiden jalkojen osuessa kosteaan rantahiekkaan naurettiin auringonsäteille hiuksilla, järvivesi maistui kesäpäivien kauneudelle ja sukellettiin järvenpohjaan hakemaan kiviä, jossain kauempana sanottiin olevan äkkisyvää. Kukaan meistä ei halunnut uskoa tarinaa äkkisyvästä, kierretiin kauempaa uidessamme naapurin laiturille uimarenkaiden kanssa ja kylmyyden tarttuessa nilkkoihin juostiin rantakiviä myöten vanhalle rantasaunalle, punaiselle. Rantasaunassa kesäpäivästä toiseen uskomattoman kuuma, istuttiin ylälauteella heittäen vettä kiukaalle ja kerrottiin tarinoita kauempana järvellä asustavasta järvimöröstä, eikä kukaan meistä uskaltanut tarinan jälkeen uida syvemmälle.

Nykyään vanha rantasauna kertoo surullista tarinaa siitä, kuinka aika jättää jälkensä vahvimpaankin rakennukseen. Kävelen varovaisin askelin rantakiviä myöten rantasaunan terassille, lumi on peittänyt alleensa terassilla vielä kesäpäivien lämmössä majailleet uimarenkaat ja avatessani rantasaunan oven, mieleeni muistuu kesäpäivien kauneus lapsuuvuosien viattomuudessa. Ovi narahtaa hiljaisesti, pukuhuoneen naulakossa riippuu edelleen pyyhkeitä edellisten saunojien jäljiltä ja ovenkarmin kaiverruksessa vanhempieni nimikirjaimet vuosien takaa, ennen syntymääni kylmänä talvipäivänä. Lapsuusvuosien suloisimmat muistot kätkeytyvät näiden seinien sisälle ja vaikka vanha laituri kohtasikin edellisenä kesänä loppunsa, en edelleenkään uskalla uida äkkisyvään.
 photo rantakaartila282_zpsfdc74683.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti