and she was in love with the world
Lumenvalkeaan verhoutuneen maailman kauneudelle keskeneräiset lauseet eivät koskaan riittäisi, mietin vielä joulukuun viidentenätoista kävellessäni metsäteillä lumihiutaleiden putoillessa hiljalleen kasvoille ja hengitin uskomatonta kylmyyttä lumipeitteeseen pukeutuneiden kuusipuiden keskellä. Ihmisjoukon äänet katosivat kaukaisuuteen mun katsellessa rauhallisuuttaan kuiskailevalle merelle, suljin silmäni unohtaakseni hetkeksi todellisuuden ja kuuntelin mielettömän kaunista hiljaisuutta hukkuen sen täydelliseen harmoniaan, katselin itseäni ulkopuolisena.
Katselin itseäni avaruuden laidalta kivenlohkareiden murtuessa rintalastan alta ja myöhemmin avatessani silmäni orava loikkasi varovaisesti viereiseen puuhun, hymyilin sen loputtomalle viattomuudelle ja maailma tuudittautui hiljaiseen harmoniaan tuulenhenkäysten tanssittaessa lumihiutaleita joulukuun kylmyydessä. Jäin vielä hetkeksi rakastamaan maailman kauneutta, kuiskailin rakkautta ilman äännähdystäkän ja hämärän laskeutuessa matkustin kotiin juomaan vaniljateetä, nukahtamaan valkoisiin lakanoihin hiljaisuudessa.
Katselin itseäni avaruuden laidalta kivenlohkareiden murtuessa rintalastan alta ja myöhemmin avatessani silmäni orava loikkasi varovaisesti viereiseen puuhun, hymyilin sen loputtomalle viattomuudelle ja maailma tuudittautui hiljaiseen harmoniaan tuulenhenkäysten tanssittaessa lumihiutaleita joulukuun kylmyydessä. Jäin vielä hetkeksi rakastamaan maailman kauneutta, kuiskailin rakkautta ilman äännähdystäkän ja hämärän laskeutuessa matkustin kotiin juomaan vaniljateetä, nukahtamaan valkoisiin lakanoihin hiljaisuudessa.
Lähetä kommentti