10/27/2013

laula vielä yksi laulu

 photo 2013-08-16222623_zps6a0f062d.jpg photo 2013-08-16234157_zpse5553c7e.jpg photo 2013-08-16223546_zps0adad4fe.jpg 'perillä' on tuolla edessämme jossain
mennään mutta ajetaan hiljempaa
toivon ettei matka loppuis ollenkaan

Niihin sanoihin nukahdin eilen matkustaessani kolmesataa kilometriä takaisin kiireiseen kaupunkiin, katselin ohikiitävää maisemaa miettien kymmenen vuoden takaista vaaleahiuksista tyttöä joululahjaksi saamansa levy kädessään ja sitten neljän vuoden takaisia festareita, kun tartuttiin käsistä kiinni tyttöjen noustessa lavalle ja huudettiin kovempaa kuin koskaan. PMMP on ollut kymmenen vuoden ajan aivan järjettömän suurta rakkautta, mä voisin kertoa kyseisen bändin biiseillä tarinan vaaleahiuksisesta pikkutytöstä tähän päivään saakka ja tänään bändin noustessa lavalle viimeistä kertaa mä saatan itkeä silmät päästäni. Nostaa käteni ilmaan kerta toisensa jälkeen kyynelten virratessa poskipäillä, huutaa ääneni käheäksi uskomattoman hienoista sanoista ja itkeä sitten jälleen jäähyväisiä yhdelle kaikista rakkaimmista bändeistä. Tämä ilta tulee olemaan valtameren verran määrittelemätöntä tunnemassaa ja todennäköisesti itken vielä huomennakin, mutta olen silti mielettömän onnellinen.

1 kommentti:

  1. Ihana postaus :') PMMP on paras. Snif, kumpa itekin olisin päässyt tuonne keikalle. No, onneksi näin tytöt ruississa. Nauti!!

    VastaaPoista