9/10/2013

TUMMAN VEDEN PÄÄLLÄ

 photo tummanvedenpaumlaumlllauml056_zps1f41445b.jpg photo toumloumloumllouml106_zps5f506019.jpg photo tummanvedenpaumlaumlllauml070_zpsdd41af43.jpg "Itketsä?" Kake kysyy. 
"Onks sulla paha olla?"

Tänään aamuluennon jälkeen vesisade piiskasi harmaata maailmaa, astuin vahingossa vesilätäkköön ja märissä kengissä seikkailin keskustaan hidastamaan vauhtia keskellä kiireisiä ihmisiä - jäin kiinni punaisiin liikennevaloihin, en halunnut juosta ja ratikat menivät ohitse huomaamattani. Tuuliainen tarttui hiuksiin, ne olivat ihanasti sekaisin ja katsoin itseäni jostain kaukaa maailman ollessa hiljaisuus ennen myrskyä. Astuin sateesta elokuvateatterin lämpöön, istuin pimeässä salissa kyynelten valuessa pitkin poskipäitä ja olin täydellistä sanattomuutta, kun valkokankaalla mies löi vaimoaan pienen pojan katsellessa vieressä sitä murhenäytelmää - annoin kyynelten virrata, ei kukaan huomaisi kuitenkaan.

Tumman veden päällä on jotain aivan järjettömän hienoa sekä kirjana että elokuvana - sydämen palasiksi repivän koskettavaa, kyyneleet vapauttavan herkkää ja sitten kuitenkin niin kaunista. Mä suosittelen katsomaan tämän elokuvan ja suosittelen samalla käymään yksin elokuvissa, se on jollain tavalla uskomattoman vapauttavaa. Eikä ulkona mun astuessa ulos elokuvateatterin ovista enää satanut vettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti