8/10/2013

WITH YOUR FADED PHOTOGRAPHS

 photo kaikkikaumly027_zpsb28620a3.jpg photo kaikkikaumly104_zps958203a9.jpg
Mä olen maailman huonoin vastaamaan minkäänlaisiin haasteisiin blogissa, suunnittelen kuitenkin aina vastaavani niistä jokaiseen ja lopulta päädyn taistelemaan niiden postauksien kanssa saamatta niistä koskaan tietyllä tavalla täydellisiä - sellaisia, jotka miellyttäisivät mua itseäni. Blogin suhteen mä olen pelottavalla tavalla perfektionisti, lauseiden täytyy olla pelkkää harmoniaa toistensa kanssa ja valokuvien on kerrottava samaa tarinaa niiden keskeneräisten lauseiden kanssa.

Periaatteessa mä en ole pitkään aikaan ole ollut tyytyväinen tähän blogiin, näihin teksteihin tai varsinkaan valokuviin - mä olen hukassa, pää täynnä ajatuksia ja kirjoitan puolikkaita lauseita lyijykynällä ruutupaperille. Kuljen kameran kanssa paikasta toiseen, valokuvaan elämän kauneutta osaamatta kuitenkaan julkaista täällä mitään ja ehkä nyt on sitten aika ottaa itseään niskasta kiinni jollain tavalla, joten seuraavaksi aion vastata Jenniltä saamaani haasteeseen. Tämän enempää selittelemättä, seuraavaksi on luvassa yksitoista faktaa musta itsestäni ja sitten vielä yksitoista kysymystä - vastauksia vääriin kysymyksiin tai en mä tiedä, mutta ketään en lähde haastamaan tähän samaan tällä kertaa.
 photo kaikkikaumly015_zpsc796e535.jpg
SÄÄNNÖT:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville.
4. Heidän pitää valita haastettavaksi 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa, ketkä olet haastanut.

FAKTAT
1. Musiikin tärkeyttä mun elämässä ei oikeastaan voi kuvailla sanoin, lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna se on kuitenkin syy elää. Sen lisäksi, että rakastan hukkua täydellisyyteen värivalojen loisteessa mun lempibändien keikoilla ja huudattaa musiikkia tärykalvoja särkevän kovalla, mä rakastan myös tanssittaa sormia mustilta koskettimilta valkoisille. Mun ja pianon rakkaussuhde alkoi mun ollessa kuudennella luokalla ja siitä lähtien mä olen voinut kadottaa todellisuuden kaikkeen mollisoinnuista duurisointuihin - tosin vain ollessani savossa, sillä täällä mulla ei ole pianoa. Pianon ollessa kolmensadan kilometrin päässä mä olen opetellut soittamaan kitaraa, kuiskailen sille kauniita sanoja ja välillä niitä rumiakin - jonain päivänä meistäkin tulee hyvät ystävät ja niin, mä rakastan myös laulamista. 

2. Nähdä surujen sillalta sain kaupungin katolla tähtiä tuhansittain, lauletaan yhdessä mun lapsuuden tärkeimmistä biiseistä. Kuka keksi rakkauden on silläkin tavalla hieno biisi, että se on ensimmäinen biisi jonka muistan kuulleeni - eihän se tietenkään ensimmäinen ole, mutta en mä muista mitään biisejä ensimmäisiltä elinvuosiltani.

3. Välillä mä unohdun ihmettelemään sitä, kuinka rakastin jo lapsena kaikkia tällä hetkellä kaikista eniten rakastamiani asioita. Ensimmäisenä syntymäpäivänäni sain lahjaksi vaaleanpunaisen lelukameran, jota kannoin ylpeänä paikasta toiseen ja nykyään kannan ylpeänä kahta järjestelmäkameraa mukana kävellessäni tuntemattomilla kaduilla. Musiikki on ollut tärkeää lastenlauluista lähtien, mä lauloin kaikkien niiden lastenlaulujen mukana ja nykyään musiikin tärkeyttä ei pysty sanoin kuvailemaan. Viimeisenä esimerkkinä voisin sanoa sen, että ennen kuin opin kirjoittamaan tai lukemaan sanoin haluavani isona runoilijaksi - no mä runoilen nykyään ja vietän öitäni keskeneräisten lauseiden seurassa.

4. Oon hyvä kameran takana, mutta en sen edessä. Vihaan varmaan yli kaiken sitä "tarviin uuden profiilikuvan facebookiin" fiilistä, kun niiden profiilikuvien ottaminen on tuskallisinta ikinä - en oo koskaan tyytyväinen ja kukaan muu ei saa musta järkeviä kuvia, ikuinen ongelma.
 photo kaikkikaumly042_zps1a8bb0f2.jpg  photo kaikkikaumly161_zps774e799f.jpg photo kaikkikaumly146_zps74ca88ca.jpg
5. Mä en oikeastaan pidä kesästä, vaikka aina keväällä odotankin valoisia kesäöitä ja huolettomuuden tunnetta auringonsäteiden täyttämillä kaduilla - kosteaa ruohikkoa paljaiden jalkojen alla, vaaleanpunaisella polkupyörällä seikkailemista ja puistoissa istumista. Mä olen enemmän talven lapsi, rakastan valkoiseen verhoutuvaa maailmaa ja pakkasaamuja, jolloin on pakko pukeutua liian suureen villapaitaan ja villakangastakkiin.

6. Kaikista eniten mä silti rakastan syksyä, sillä syksyisin mä saan aina inspiraatiota kokeilla uusia asioita ja uskallan elää hetkessä - kirjoittaa väärin ja laulaa nuotin vierestä, sillä virheistä oppii. Syksyisin mä tunnen tietyllä tavalla herääväni henkiin ja osaan rakastaa maailmaa aivan eri tavalla kuin kesällä, siinä on jollain tavalla samaa melankoliaa kuin mussa itsessäni.

7. Kaipaan takaisin savoon ja välillä mietin, että voisin muuttaa sinne takaisin käytyäni tämän koulun loppuun - en kuitenkaan pidä sitä ainoana vaihtoehtona, sillä elämässä voi tapahtua mitä vain. Enkä mä edes ole varma miksi mä kaipaan sinne niin kovasti, mutta ehkä mua ei sittenkään ole luotu asumaan näin kiireisessä kaupungissa ja juoksemaan liukuportaissa ehtiäkseni metroon.

8. Rakastan silti Helsinkiä mielettömän paljon.
 photo kaikkikaumly023_zps052d847d.jpg
9. Oikeesti mie puhun tällee helvetin tyhmän kuulosesti ja miusta on siistiä, kun monet savonlinnalaiset kirjottaa blogiaan tälleensä - ite en osaa, koska miun tekstit kuulostaa suhteellisen tyhmiltä tälleen kirjotettuina. Tai sit miusta tuntuu vaan luontevammalta kirjottaa tolla miun normaalilla kirjotustyylillä ja nytkii huomaan, että tää teksti takkuilee tavallista enemmän ja meinaan koko ajan vahingossa kirjottaa jotenki järkevämmän kuulosesti. Oon siis varmaan ensimmäisestä postauksestani asti jättäny tän savon murteen käyttämisen mahdollisimman vähälle, että kuulostaisin omasta mielestäni järkevältä - en mie kuitenkaan häpee tätä puhetyylii millään tavalla, en vaan osaa käyttää sitä kirjottaessani blogia.

10. Vihaan itsessäni sitä, että teen johtopäätöksiä tietemättä asioista oikeastaan mitään ja samalla aiheutan itselleni turhaa ahdistusta - voin tehdä johtopäätöksiä oikeasti yhden lauseen tai ilmeen perusteella, vaikka siinä ei olekaan mitään järkeä. Vaivuttani epätoivon syvimpään olemukseen ja lopulta tajutessani johtopäätökseni perättömiksi, päätän kerta toisensa jälkeen lopettaa turhien johtopäätösten tekemisen - turhaa sekin, sillä enhän mä osaa lopettaa.

11. Meidän perhe on omistanut koiria jokaisena päivänä, jonka mä olen elänyt. Syntyessäni meillä koira nimeltä Milla, joka oli maailman kiltein koira ja oli hyvin pahoillaan tökätessään siilin kierimään mäenrinnettä alas. Millan kuoleman jälkeisenä päivänä meille tuli vähän yllättäen mulle ehdottomasti rakkain koira eli Emmi, jonka turkkiin hautasin kasvoni kaikkina vaikeina hetkinä ja joka löi aina välillä vahvalla tassullaan. Emmin ollessa kolme-vuotias meille tuli Niilo, joka on tällä hetkellä meidän perheen ainoa koira ja laittaa aamuisin tassut silmien eteen iskän laittaessa valot eteiseen - se on meille kaikille rakas, kaikki koirat ovat olleet. Musta on outoa elää Helsingissä ilman koiraa ja haaveilen jatkuvasti ottavani japaninpystykorvan, jota voisin rakastaa päivästä toiseen enemmän kuin mitään tässä maailmassa.
 photo kaikkikaumly164_zps1a78aaab.jpg
KYSYMYKSET
1. Kolme lempielokuvaasi?
Oon miettiny tätä vastausta aika kauan keksimättä mitään järkevää vastausta, mutta ehkä voisin sanoa rakastavani Tim Burtonin leffoja enemmän kuin mitään. The Nightmare Before Christmas on mulle ehdottomasti kaikista rakkain elokuva, mutta myös esimerkiksi Alice in Wonderland on mielettömän hieno. Tim Burtonin leffojen lisäksi rakastan tietenkin paljon muitakin leffoja, niistä hyvinä esimerkkeinä voisivat olla Amélie ja (500) Days of Summer. 

2. Hulluin asia mitä olet tehnyt?
Jos tähän ei nyt lasketa mitään alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjä asioita, niin ehkä päätös Helsinkiin muuttamisesta oli tietyllä tavalla hulluin tekemäni asia - mä en oikeastaan silloin edes pitänyt tästä kaupungista, mulla ei ollut kauheasti kavereita täällä tai muitakaan syitä muuttaa tänne. Tuota päätöstä en kuitenkaan ole katunut hetkeäkään, joten ehkä siitä hulluudesta oli sitten hyötyä.

3. Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
Kymmenen vuoden päästä mä en todennäköisesti asu enää tässä kaupungissa, mä olen valmistunut tradenomiksi ja mahdollisesti opiskellut myös jotain muuta - teen töitä joko liiketalouden alalla tai sitten sillä alalla, jota en lähde nyt mainitsemaan. Asun kerrostalon viidennessä kerroksessa maailman ihanimman miehen ja koiran kanssa, mutta mulla ei kuitenkaan ole vielä lapsia. En mä tiedä, kymmenen vuoden päähän on kauhean vaikea suunnitella yhtään mitään tai edes ajatella asioita niin kauas.

4. Jos voittaisit lotossa 500 000 euroa, mihin käyttäisit rahat?
Jos haluaisin miellyttää tämän blogin lukijoita, sanoisin lahjoittavani kyseisen rahasumman hyväntekeväisyyteen. Mä en kuitenkaan halua miellyttää ketään ja vastaan rehellisesti, että käyttäisin kyseisen rahasumman omaan asuntoon ja toteuttaisin muutaman unelmani, jonka jälkeen saattaisin lahjoittaa osan niistä rahoista hyväntekeväisyyteen - ihminen on itsekeskeinen, mutta välillä se on välttämätöntä.

5. Viisi tärkeintä asiaa elämässäsi?
Musiikki, perhe, ystävät, valokuvaaminen, kirjoittaminen.
 photo kaikkikaumly188_zps17438ad9.jpg photo kaikkikaumly183_zps9063fd98.jpg photo kaikkikaumly223_zps4af2adfe.jpg
6. Mieleenpainuvin teko, jonka olet tehnyt hyvää hyvyyttäsi?
Musta tuntuu, että oon elämäni aikana tehnyt mielettömän paljon pieniä asioita vain hyvää hyvyyttäni ja niitä on turhaa lähteä mainitsemaan tässä blogissa - se tuntuisi jotenkin itsensä ylistämiseltä, vaikka niitä asioita on tullut tehtyä täysin epäitsekkäistä syistä. Toisaalta en mä kyllä osaisikaan mainita vain yhtä mieleenpainuvaa tekoa, vaikka miettisin tähän kysymykseen vastausta seuraavan vuorokauden puolelle saakka.

7. Lempikarkkisi tai -suklaasi?
En itseasiassa tykkää syödä karkkia, mutta suklaa on vähintään elämäni suurin rakkaus ja lempisuklaakseni sanon vaikka valkosuklaan ja välillä ihan tavallinen Fazerin sininen on taivaallista - mikä vaan suklaa menee kyllä, voi rakkaus.

8. Jos saisit tavata ihan kenet tahansa, kenet haluaisit tavata?
Haluaisin tavata niitä ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet mun elämään niinä kaikista vaikeimpina aikoina musiikkinsa kautta hyvin vahvasti - sellaisia ihmisiä, joita haluaisin kiittää sydämeni pohjasta. Ehkä kaikista niistä ihmisistä eniten mä haluaisin tavata Amy Hartzlerin, sillä Evanescence oli yläasteaikoina yksi mun suurimmista musiikkirakkauksista ja kyseinen bändi on värittänyt mun vaikeimpien hetkien lisäksi myös niitä kaikista kauneimpia hetkiä. Pelkästään kyseisen bändin näkeminen livenä olisi unelmien täyttymys, mutta ehkä vielä jonain päivänä.

9. Milloin viimeksi olet nauranut vatsalihakset kipeiksi?
Varmaan tällä viikolla joku kaunis päivä, kun rakas pikkusiskoni hengaili täällä kanssani ja naurettiin kaikelle aivan järjettömälle - kuten esimerkiksi koiravideoilla youtubessa. Meillä on muutenkin niin järjetön huumorintaju välillä, ettei siitä nauramisesta vaan tule loppua.

10. Ihanin matkakohde missä olet käynyt?
Mä en itseasiassa ole matkustellut ihan kauheasti ja viimeksi olen ollut ulkomailla kahdeksannen luokan keväällä, josta on aivan uskomattoman pitkä aika - silloin oltiin Rhodoksella, oli kieltämättä aika hienoa ja nautin jokaisesta hetkestä. Mä en kuitenkaan sanoisi rantalomakohteita ihanimmiksi ja siksi saan enemmän irti kotimaan matkailusta, joten ehkä se ihanin matkakohde sitten on ollut joku Kuusamo erittäin monta vuotta sitten.

11. Jos saisit olla päivän näkymätön, mitä tekisit?
Katselisin ihmisiä rautatieasemalla ja kävisin paikoissa, joihin mä en välttämättä muuten saisi mennä.

 photo kaikkikaumly035_zps5088f3e4.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti