8/28/2013

SINUA EI OLE OLEMASSA

 photo rkaartila318_zpse06da17f.jpg
"Mä olen jokatapauksessa käsittämättömän rakastunut uuteen elämääni, jossa ei ole tilaa rumille ajatuksille eikä etenkään niille asioille, joita mun oli pakko raivota mun viimeisenä iltana Savonlinnassa" mä kirjoitin vuosi sitten blogiini syödessäni pimeässä huoneessa suklaakeksejä. Olin juuri muuttanut Helsinkiin, olisin voinut kirjoittaa rakkauskirjettä uudelle elämälleni ja vaelsin paikasta toiseen tietämättä tarkalleen minne olin menossa - hymyilin junassa kahdeksalta aamulla ja kaikki oli kaunista.

Aika on mennyt pelottavan nopeasti ja on vaikea uskoa, että niistä ensimmäisistä päivistä Helsingissä on kaksitoista kuukautta - yli kolmesataa päivää. Toisaalta ne ovat olleet ehkä elämäni parhaimmat kuukaudet; mä olen seikkaillut tuntemattomilla kaduilla ilman määränpäätä, hukkunut värivalojen loisteeseen kaikista suurimpien musiikkirakkauksien keikoilla, huutanut ääneni käheäksi, kadonnut pimeille kaduille maailman hienoimpien ihmisten kanssa, tanssinut jalkani kipeiksi ja mennyt aamujunalla kotiin luvattoman useasti. Istunut puistoissa kirjoittamassa keskeneräisiä lauseita, syönyt jäätelöä kauppatorilla lokkien kirkuessa sinisellä taivaalla, valokuvannut elämän kauneutta ja ollut vähän enemmän kuin onnellinen - hymyillyt hymyilemästä päästyäni.
 photo rkaartila333_zps217a29c5.jpg
Mä en kuitenkaan muuttanut kolmensadan kilometrin päähän juhlimaan vaan opiskelemaan ja vaikka lukukauden viimeiset tentit tuntuivat ylitsepääsemättömiltä, mä en ole tosissani katunut hetkeäkään koulupaikan vastaanottamista. Liiketalous ei välttämättä ole aina tuntunut omalta alalta, mutta Metropolia on antanut mulle aivan järjettömän paljon ja ilman sitä mä en olisi kasvanut ihmisenä näin uskomattoman paljon - mä en olisi ottanut itseäni niskasta kiinni ja mikä tärkeintä, mä en olisi saanut aivan mielettömän hienoja kavereita.

Rakkauskirjeiden sijaan mä voisin ehkä kirjoittaa nyt kiitoskirjeitä vähän kaikille ja kaikelle, sinetöidä kirjekuoret mittaamattoman suurella rakkaudella ja lähettää ne valkoisten kirjekyyhkyjen mukana oikeisiin osotteisiin. Tulevasta vuodesta tulee todennäköisesti vieläkin hienompi, mä aion kasvaa ihmisenä vielä vähän lisää, opiskella ahkerammin kuin viime vuonna ja nauttia elämästä jokaisella hengenvedolla - olla onnellisempi kuin koskaan, sillä mä ansaitsen sen. Te kaikki ansaitsette.
 photo rkaartila315_zps10a0777d.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti