8/28/2013

OUR HEARTS SHALL OVERCOME

 photo sunset135_zps41395a13.jpgKävelen pikkukaupungin kaduilla auringonlaskun maalatessa maailmaa vaaleanpunaisesta ja oranssista syvään mustaan, maailma ympärilläni on äärettömän hiljaa tuulen kuiskaillessa rakkauttaan korvani juuressa ja haluaisin kirjoittaa rakkauskirjeitä auringonlaskujen kauneudelle, vaikka eiväthän ne koskaan riittäisi mihinkään. Maailma ympärilläni kietoutuu edelleen hiljaisuuteen vaihtaessani hiljaisuuden täydelliseen musiikkiin, ainoalla vastaantulijalla hiuksissaan rantahiekkaa viereiseltä hiekkarannalta ja jään miettimään musiikin henkilökohtaista merkitystä itselleni, miksi musiikista aikoinaan tuli uskomattoman tärkeä osa elämääni.

Kymmenen vuotta sitten tanssitin sormiani mustilta koskettimilta valkoisille ensimmäistä kertaa elämäni aikana, yhdeksän vuotta sitten istuin flyygelin ääreen ensimmäistä kertaa yleisön katsellessa kauempaa ja viimeistään kahdeksan vuotta sitten ymmärsin musiikin kauneuden, rauhoittavuuden vaikeimpina hetkinä. Kahdeksan vuoden ajan musiikki on värittänyt maailmaani uskomattomalla kauneudella muistaen välillä repiä sydämeni tuhansiksi palasiksi, rauhoittanut kyynelten virratessa poskipäille kotimatkalla pikkukaupungin hiljaisilla kaduilla ja saanut hymyilemään auringonlaskun maalatessa maailmaa sateenkaaren jokaisella värillä. Von Hertzen Brothersin soidessa kävelen rantaan katselemaan auringonlaskun kauneutta, kyyneleet virtaavat poskille pelkästä mielettömän suuresta onnellisuudesta ja siitä syystä aion kertoa teille kolmesta musiikillisesta taideteoksesta, jotka ovat vaikuttaneet elämääni nimenomaan uskomattomalla kauneudellaan.
 photo sunset173_zps98b4a06d.jpgVon Hertzen Brothers - Bring out the Sun (So Alive) 

Love Remains the Same -albumin melkein yhdentoista minuutin mittainen avausraita on yksinkertaisesti niin henkeäsalpaavan kaunis kokonaisuus, etteivät edes auringonlaskut yllä lähellekään sen kauneutta. Jotain samaa kyseisestä raidasta ja auringonlaskuista kuitenkin löytyy: molemmat alkavat uskomattoman kauniilla harmonialla päättyen vahvaan tunteeseen ja jättävät jälkeensä hiljaisuuden jostain valtameren toiselta puolen, antavat tilaa hengittää rauhallisin hengenvedoin. Rintalastan alla rauhallisuus kallionlohkareiden murtuessa ensimmäisen minuutin aikana täydelliseen harmoniaan, musiikki kuljettaa mukanaan toiseen todellisuuteen ja lopulta on suljettava silmänsä, antauduttava musiikille jokaisella solullaan sanojen 

bring out the sun to shine on everyone  
when our dreams have all begun to wither 

and we feel we’re overrun    

keinuttaessa pehmeästi omaan täydellisyyteensä. Kävellessäni auringonlaskun kauneudessa kuulen näissä sanoissa tarinan lohdullisuudesta ja loputtomasta etsimisestä todellisen päämäärän löytyessä lähempää kuin uskoisikaan, mielettömän suuren kauneuden auringonsäteiden maalatessa maailmaa valollaan. Tavallaan päämäärä on henkinen, ajattelen lintuparven lentäessä auringonlaskun maalaamalla taivaalla vapauttaan ja haluaisin tanssia jättäen rantahiekkaan jalanjälet muistoksi tältä mielettömän kauniilta hetkeltä, kirjoittaa rakkautta yksinäisille ohikulkijoille. Jos elämäni päättyisi tänään tämä olisi ehdottomasti yksi niistä uskomattoman kauniista musiikillisista taideteoksista, jotka haluaisin kuulla ennen viimeistä kohtaloani.
 photo sunset160_zps4995549a.jpgLapko - Grab the Stick

D. James Goodwinin johdolla nauhoitetun A New Bohemia -nimisen albumin ilmestyttyä neljä vuotta sitten kehuin kyseisen albumin maasta taivaisiin ja puhuin siitä, kuinka albumilta löytyy raivokkuutta, yllätyksellisyyttä ja herkkyyttä ensimmäisistä sekunneista viimeisiin. Ylistin sanoituksien hienoutta ja uskomattoman hienosti toimivaa kokonaisuutta, mutta lopulta tämän albumin täydelliseen avautumiseen tarvittiin useampi vuosi: neljä vuotta sitten sanoitusten ymmärtäminen hukkui melankoliaan, kauneus piiloutui surumielisyyteen rintalastan alla ja vaikka kyseinen biisi vaikutti elämääni samaisena keväänä uskomattoman paljon, on se vaikuttanut myöhemmin vielä enemmän. Hukkuessani vuosi sitten värivaloihin yleisömeren keskellä Lapkon festarikeikalla tunsin kylmät väreet selkärangassa sanojen

if you never dream  
you'll never fly 
  
kaikuessa värivalojen loisteessa kyynelten jäädessä kiteiksi silmäkulmiin, maailma tuntui pysähtyvän hetkellisesti niihin sanoihin ja suljin silmäni tunteakseni musiikin jokaisella hengenvedollani. Ville Maljan katsoessa suoraan silmiin kyyneleet eivät jääneet enää kiteiksi silmäkulmiin, oli itkettävä vuolaasti sanojen ollessa elämäni suurimpia totuuksia ja hengitettävä sitten rauhallisesti, ymmärrettävä vihdoin jokaisen sanan lopullinen tarkoitus. Kävellessäni nyt pikkukaupungin kaduilla auringonlaskun maalatessa maailmaa oranssilla Grab the Stick iskee kasvoille armottomalla voimalla, pakottaa kyyneleet silmäkulmaan kertosäkeen kertoessa yhden maailman suurimmista totuuksista ja on samalla niin uskomattoman suurta kauneutta, ettei sitä pysty vieläkään kunnolla käsittämään.
 photo sunset153_zps976a19bc.jpgRubik - Solar Death March (In Octaves)

Rubik on ollut mulle vuosien ajan sanoinkuvaamattoman kauniita hetkiä auringonsäteiden juostessa selkärangalla, kesäöiden hiljaisuus pikkukaupungin satamassa ja yksinäisyyttä tuulenhenkäysten tarttuessa hiuksiin pysähtyessäni kotimatkalla hengittämään maailman kauneutta. Solar Death March (In Octaves) on mulle henkilökohtaisesti sellainen biisi, joka ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen jätti pohjattoman tyhjyyden rintalastan alle ja kyyneleet silmäkulmaan hiljaisuuden tuntuessa myöhemmin liian voimakkaalta. Ensimmäinen kuuntelukerta oli täynnä äärimmäisen vahvoja tunteita, rintalastan alle tunkevaa pohjatonta toivottomuutta ja samalla mielettömän kauniita häivähdyksiä auringonsäteistä myrskytuulen repiessä hiuksia kotimatkalla, toisella kuuntelukerralla pääsin kotiin asti tuntematta enää toivottomuutta. Viime vuonna istuin konserttisalin pimeydessä toistamassa sanoja

and that's all  
 that's all that's all  

pitäen kiinni ystäväni kädestä, kyyneleet virtasivat poskille musiikin kuulostaessa aivan uskomattoman täydelliseltä ja lopulta kylmät väreet juoksivat selkärangalla. Tänään auringonlaskun oranssi vaihtuu vähitellen syvään mustaan, kävelen takaisin kotiin muistellen jokaista hetkeäni kyseisen taideteoksen kanssa ja mieleeni tulee aurinkoinen päivä kahden kuukauden takaa, kun istuin laiturilla rakastamassa maailman kauneutta sanojen that's all that's all kiteyttäessä ajatukseni paremmin kuin yksikään keskeneräinen lauseeni, silloin maailma avautui edessäni auringonsätein maalattuna kauneutena. Tuuliainen tarttui hiuksiin sulkiessani silmäni kesäpäivän lämmössä, eikä toivottomuus kuiskaillut salaisuuksiaan enää korvaani.
 photo sunset141_zps85759c52.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti