8/02/2013

BUT I'M HERE FOR YOU NOW

 photo kaisaniemi050_zps6591fee6.jpg photo kaisaniemi057_zps66ba8959.jpg Eilen kirjoitin rakkautta hiljaisina toiveia lyijykynällä ruutupaperille, akustinen kitara oli kerrankin vireessä ja elämä oli hetken aikaa pelkkää täydellistä harmoniaa: täydellistä musiikkia ja täydellisiä sanoja yhdeksästä elämästä, vaikka tiikerit eivät koskaan kesyynny. Junassa meille puhuttiin erilaisista viineistä, en osannut oikeastaan sanoa sanaakaan aiheesta ja rautatieasemalla maailma alkoi vähitellen hämärtyä, kun pukeuduin nahkatakkiin pitääkseni itseni lämpimänä kesäyön pimeydessä. Myöhemmin istuttiin Kaisaniemessä nauramassa kaikelle järjettömälle, piirrettiin päiväkirjaan mielenkiintoisia taideteoksia ja juostiin pimeässä, vaikka jalkani huutaakin edelleen armoa jokaisella ottamallani askeleella.

Valotaidetta kalansilmällä, tupakansavun tarttuessa hiuksiin olin jälleen pelkkää typerää onnellisuutta ja valkoiset linnut lensivät mustalla taivaalla kertoen tarinaa vapaudesta: sitä mekin todennäköisesti oltiin, uskomattoman vapaita tekemään mitä vaan. Kerroin siitä, kuinka rakkaus valokuvaamiseen kasvaa päivä päivältä ja voisin viettää loppuelämäni kuvaten maailman kauneutta - kuinka linssin lävitse kaikki näyttää kauniimmalta, todellisuus unohtuu maailman kauneuden sokaistessa silmät. Lopulta seisottiin rautatientorilla odottamassa bussia Teemun ja Taavin kanssa, kylmyys tarttui olkapäähän ravistaen takaisin todellisuuteen ja viinissä maistui elämä jostain vuosien takaa, muistoina rakkaudesta.
 photo kaisaniemi066_zps69ef2099.jpg photo kaisaniemi058_zpsb8e0f584.jpg photo kaisaniemi084_zps62aa77e9.jpg Bussimatkalla maailmaa parantavia keskusteluita ja pitäisi osata olla onnellinen siitä, mitä elämä tällä hetkellä on. Periaatteessa kaikki on enemmän kuin hyvin, mutta sen vain unohtaa hetkittäin, luulee haluavansa jotain uutta ja mikään ei koskaan riitä - tee niitä rakastamiasi asioita niin että tuntuu, mulle lopulta sanottiin ja nauroin. Kahden aikaan yöllä poikien soittaessa kitaraa hymyilin typerästi, istuin terassilla kuuntelemassa maailman rakkainta musiikkia ja sanoja you got lost somehow but i'm here for you now, sellaisina hetkinä tietää selviävänsä mistä vain. Somewhere in the Middle on päivä toisensa jälkeen suurempaa rakkautta, olen uskomattoman kiitollinen jokaisesta sanasta ja etenkin siitä tosiasiasta, että kuukausia sitten kyseinen biisi pelasti elämäni maailman kaatuessa niskaan todennäköisesti suuremmalla painolla kuin koskaan aiemmin.

Onnellisuuteen nukahtamista ja seitsemän aikaan aamulla heräämistä, aamubussissa nojasin olkapäähän nukahtaen näkemään unia muistoista ja kävelin sitten rautatieasemalla kiireisten ihmisten joukossa - mulla ei ollut kiire mihinkään, junassa luin sanoja edelliseltä illalta ja saatoin hymyillä. Elämä on ollut viimeisimmän viikon ajan pelottavan hienoa ja huomenna suuntaan Tampereelle olemaan vähän lisää onnellinen,

olkaa tekin onnellisia ja
rakastakaa toisianne.
 photo kaisaniemi062_zps607df37e.jpg photo kaisaniemi088_zps30486a4b.jpg

2 kommenttia: