7/21/2013

TO PAINT YOUR SKY WITH RAINBOWS

 photo VHB045-horz_zps4113d721.png photo VHB193_zpsb0e6689c.png
VON HERTZEN BROTHERS @ THE TALL SHIPS RACES HELSINKI 20 07 2013

Kirjoitin keväällä siitä, kuinka mä olen elämäni aikana hukkunut fiilikseen värivalojen loisteessa lukemattoman monta kertaa, huutanut ääneni käheäksi uskomattoman hienoista sanoista ja klubikeikoista festareihin rakastanut melkein jokaista hetkeä, kun musiikki iskee tajuntaan mielettömällä voimalla ja hetkeen ei ole olemassa mitään muuta. The Soundsin festarikeikkaa kolme vuotta sitten kyynelten saattelemana, Lapkon klubikeikkaa viime syksynä todellisuuden kadotessa täydellisiin sanoihin ja Rubikin harmonialla maalattua keikkaa marraskuun pimeydessä - suhteellisen täydellisiä hetkiä, enkä lähtisi vaihtamaan niitä mihinkään.

Täydellisyys sai kuitenkin aivan uuden merkityksen Von Hertzen Brothersin kahdella huhtikuisella keikalla Tavastialla, kun oli pakko hukkua kaikkeen siihen täydellisyyteen sinisten valojen loisteessa, huutaa ääntänsä käheäksi ja olla sitten pelkkää hiljaisuutta sanojen who i am to love now repiessä sydäntä palasiksi. Uskomattoman herkkää ja samanaikaisesti niin mielettömän vahvaa, ettei voi kuin ihailla ja antaa musiikin ottaa syleilyynsä - viedä johonkin transsinomaiseen tilaan. Kaksi melkein kaksituntista keikkaa peräkkäisinä iltoina jättivät jälkeen sellaiset määrät energiaa ja onnellisuutta, että lauantai-iltana sanojen the dream is taking over the rise and fall prospect for escape jälkeen olisin voinut suudella jokaista vastaantulijaa ja itkeä pelkästä siitä onnellisuudesta.
 photo VHB485_zpsca5b02e5.png photo VHB152-horz_zpsbd59a517.png photo VHB366_zps8717f128.png photo VHB393_zps368350b8.png
Lauantaina suuntasin Von Hertzen Brothersin keikalle viidettä kertaa tämän vuoden aikana, hymyilin typerästi hienoihin sanoihin verhotulle täydellisyydelle ja kaikelle sille järjettömän suurelle rakkauden määrälle, kun sanat i wish i could be like a rainbow bringing a smile on your face olivat juuri ne oikeat siihen tilanteeseen. Kyyneleet silmäkulmassa huusin niitä sanoja yleisömeren mukana, kädet ilmassa päästin irti kerta toisensa jälkeen ja vesipisaroiden pudotessa kasvoille olin pelkkää onnellisuutta ilta-auringon loisteessa.

Von Hertzen Brothers ei ole syyttä yksi mun suurimmista musiikkirakkauksista, todennäköisesti en ole koskaan kuullut mitään samalla tavalla vahvaa ja herkkää samanaikaisesti - mikään ei saa aikaan samanlaista harmoniaa ja revi samalla sydäntä tuhansiksi palasiksi kaupungin jokaiselle kadunkulmalle. Mikään muu ei saa itkemään yhtä vuolaasti, hukuta kadotettuihin tunteisiin juuri oikeilla sanoilla tai saa hymyilemään niinäkin päivinä, kun maailma paino on liikaa yksin kannettavaksi. Tämä bändi on mulle henkilökohtaisesti helvetin paljon enemmän kuin pelkästään musiikkia, periaatteessa rakastan kyseistä bändiä enemmän kuin olen koskaan rakastanut ketään ihmistä ja mun arvostus näitä miehiä kohtaan on oikeastaan niin suurta, ettei sille ole olemassa ensimmäistäkään tarpeeksi suurta sanaa. Von Hertzen Brothers on yksinkertaisesti niin mielettömän suuri rakkaus, ettei sitä riitä kuvailemaan sanat tai rikkinäiset lauseet - mikään ei olisi koskaan tarpeeksi. Jokatapauksessa viimeisen biisin jälkeen olisin voinut jälleen suudella jokaista vastaantulijaa, maalata rakkautta vesiväreillä mustaan asfalttiin ja ehkä oli olemassa enää vain yksi sana,

kiitos, tack, danke.       
 photo VHB387_zps5adcd6e9.png photo VHB226-horz_zps88671216.png photo VHB257_zpsd713bb6c.png photo VHB412_zps57b45641.png

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti